Dublin 2014

Lampaidenkyllästämät nummet, hilpeät pubi-illat ja kelttiläistarinat, sellainen on mielikuva Irlannista ennen lentoa tuonne tarujen vihreälle satusaarelle..

Palaan ajatuksissani hetkeksi reilun vuoden takaisiin tunnelmiin, kun hyinen Suomen heinäkuu sai jäädä taa ja aurinkoisuudellaan yllättänyt Dublin tarjoili elämänmittaisia muistoja. Jaksaakohan näitä muuten kukaan lukea? Pitäisi kai opetella karsimaan sisältöä, vaikka nyt jo tuntuu, että joutuu puolet jättämään kyydistä :)

Matkasimme Sas:in lennoilla tällä kertaa ja täsmälleen aikataulussa perillä. Dublinin lentokenttä sijaitsee vain noin 10 kilometriä keskustasta, joten nyt rohkeasti pikakyydin sijaan bussilla..ääh, olisi pitänyt kuitenkin ottaa taksi. Bussimatka vei yllättäen yli tunnin aikaa ja etenkin keskustaan saavuttaessa ruuhkat jumittivat etenemisen kerta toisensa perään.

Onneksi matkalla oli kuitenkin maisemat kohdallaan ja paljon katseltavaa.

Oma hotellikin löytyy nopeasti ja paikka on jälleen hyvä valinta. Crafton Capital Hotel, josta jäi harmikseni sisäkuvat täysin ottamatta. Matkoilla sitä tullessa hötkyillessä aina unohtaa kaivaa kameran esiin ja sitten huone onkin sikin sokin, enkä sellaisia kuvia ajatellut tallentaa.

Ensimmäinen päivä kuluu ihastuttavaa Dublinia ihmetellessä ja todetessa, kuinka mukavankokoinen tuo kaupunki onkaan ja tähän kirsikaksi kakun päälle miellyttävä iloinen ilmapiiri, joka ihmisistä huokuu. Dublinissa ei ole metroa, eikä bussejakaan juuri tarvitse. Kävellen pääsee lähes kaikkialle, ilman että jalkoja särkee ja kantapäät huutavat hoosiannaa.

Iiriksi An Life eli tutummin Liffey-joki.

Dublinin omaleimaisia ovia, näitä riitti kaikissa sateenkaarenväreissä ja enemmänkin!

Suomen linnat kierrelleenä, halusimme nähdä myös Dublinin linnan - ulkoa vaan, koska päivä oli upea, lämmin ja lempeä. Tämä linna oli sekoitus uutta ja vanhaa, katso alla olevat kaksi kuvaa, molemmmat samasta rakennuksesta.

Linnan pihalla makoilun jälkeen oli aika jatkaa matkaa. En-lainkaan-oluenystävänä lupauduin tällä kertaa karistamaan ennakkoluulojani mallasjuomista. Minne siis seuraavaksi? Guinness -oluen kaikki ehkä tunnistaa ja Dublinista löytyykin kyseisen olutpanimon vierestä vanhaan varastohalliin rakennettu Guinness -oluen valmistuksen saloja raottava näyttely - Guinness Storehouse. Näyttelytila käsittää useita kerroksia olutta, olutta ja olutta! Kerrosten välillä liikutaan liukuportailla ja ylimmästä kerroksesta löytyy komeat maisemat esittelevä baari, jossa tarjotaan...?

Sisäänpääsyyn kuului maksuton tuopillinen Guinnessia ylimmän kerroksen Gravity -baarissa.

Kierros oli ihan mielenkiintoinen, mutta kovin "turistirysämäinen" ja yläkerran baari oli tupaten täynnä, kaikilla käsissään Irlannin mustaa kultaa. Tuopit laskettiin huolella (kansallinen taitolaji) ja hiljalleen vaaleanruskeana norunut "herkku" mustui yönpimeäksi.

Tuoksu oli kieltämättä huokutteleva ja kuvittelin mielessäni herkullisen samettisen maun pian huulillani.. Jösses mitä myrkkyä ne ihmisille juottavatkin! Hulautin olutta vatsaani ja kasvoni vääntyivät kuulemma überirvistykseen :) Selvä..jätän siis oluen juonnin ja tämän kansallisaarteen kovemmille kavereille ja nautin maisemista matkaseurani kipatessa molempien tuopit napaansa.

Dublin Gravity Barista kurkkien.

Päällimäisenä harmistukseksena käynnistä jäi paikan valtavasta matkamuistomyymälästä hankittu Guinness -kynä, jossa tuoppi seilaa kynää kallistellen edestakaisin. Kynä toimi peräti kaksi iltaa kotona ja muste loppui. Ja olutkin oli pahaa ;)

Olutmaistajaisten jälkeen jatkoimme teemassa ja kävelimme Dublinin tunnetuimpaan pubikortteliin, Temple Bariin.

Näistä pubeista saa tunnelman lisäksi myös kaupungin parasta ruokaa, perinneherkkuja kuten Irish Stew, Coddle, boxty ja champ. Suosittelemani pubi on kuitenkin erityismaininnan arvoinen - O´Neills´pub. Täällä ruokailimme kahdesti ja ruoka vei kielen mennessään. Pitkän tiskin takaa sai näyttää mitä tahtoo lautaselleen ja valinnanvaraahan riitti ja kokit valmistivat koko ajan lisää. Erilaisia lihoja, kasviksia kymmenellä tapaa, erilaisia riisejä..mmm

O´Neills´ herkkuineen odottaa nälkäisiä kulkijoita.

Dublinin turistikeskus löytyy yllättäen vanhasta St.Andrewin kirkosta Suffolk Streetiltä. Muuta varsinaista katsottavaa kaunista ulkopuolta lukuunottamatta paikasta ei löydy, opastusta, karttoja ja esitteitä jokalähtöön kylläkin.

St.Andrewin kirkko.

Ehdimme ihan pikaisesti piipahtaa kaupungin "The ostoskadulla" eli Crafton Streetillä, joka hotellimme nimestäkin päätellen, sijaitsee aivan hotellin nurkilla. Rakastuin vähäsen täällä kaupungin yleisilmeeseen; kaikki on matalaa, kotoisaa ja värikästä. Olemme Helsingin kokoisessa pääkaupungissa, mutta kaukana kolkkoudesta ja kiireestä.

Katutanssijoiden luomaa tunnelmaa Crafton Streetillä.

2. päivä

Vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Toisen päivän aamu valkeni bussikyydillä Kilmainham Gaolin vankilaan, jolla on synkkä historia. Se on ratkaisevilla hetkillä kätkenyt sisälleen Irlannin itsenäisyyden taisteluiden avainhenkilöitä. 
Vankilan sisätiloihin pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella, joille ei voi etukäteen ilmoittautua eli kannattaa olla paikalla heti paikan auetessa. Tässä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Vanhemman siiven kurjia oloja, joissa vangit lapsista vanhuksiin viettivät aikaansa 23 tuntia vuorokaudestaan.

Vankilan tuoreempi siipi valmistui 1861, jolloin pyrittiin erittelyyn ja hiljaisuuteen aiemman tilanahtausongelman korjaamiseksi. Täällä istui tuomioitaan kapinoinnista myös irlannin myöhempi presidentti Eamon de Valera, joka oli viimeinen vankilasta vapautettu vanki (1924). Irlannin itsenäisyydellä oli kallis hinta, kapinallisia teloitettiin reilulla kädellä ja oikeutta jaettiin mielivaltaisesti. 
Kävimme kierroksen aikana mm. valmisteluhuoneessa, jossa tuomittu istui pyövelin arvioitavana odottamassa tuomionsa käytäntöönpanoa..Historian nuorimmat vangit olivat vasta lapsia, jotka saivat rangaistuksen esimerkiksi ruuan varastamisesta. 

Teloituspiha, jossa luodit viuhuivat. Aiemmin tuomitut hirtettiin vankilan etupihalla.

Opastettu kierros oli hyvä; sopivan mittainen ja mielenkiintoinen, vaikkei historiaintoilija olisikaan. Jos haluaa vilkaista vankilaan enemmänkin(tässä en halunnut liikaa kuvilla paljastaa), googleta U2:n musiikkivideo "A celebration", jota on kuvattu vankilan uudemmassa siivessä.

Seuraavaksi toisiin historiallisiin fiiliksiin ja peruutus 1000-luvulle. Dublinin keskustasta löytyy upea goottilainen kirkko, Christ Church Cathedral, joka on tosin valtaosin uudelleenrakennettu. Ainoastaan sen pohjoisseinä on alkuperäinen eikä se ole vatupassissa muun rakennuksen kanssa. Täällä haahuillessamme törmäsimme pian messunsa aloittavaan pastoriin, joka paljastuikin todelliseksi herjanheittäjäksi. Hän vitsaili kirkon vinosta seinästä, kuinka se jätettiin naisten pystytettäväksi aikanaan, kun miehet pitivät kahvitaukoa uurastuksensa ohessa ja "pitihän se kuulemma arvata, kuinka kävi" :) Hullunkurinen pilke silmäkulmassaan pastori kiirehti korokkeelleen meille vilkutellen.

Ehkäpä itse kirkkoa vieläkin kiinnostavampi yksityiskohta oli rakennuksen alla piilevä krypta, joka on keskiaikaisuudellaan Dublinin vanhin rakennelma. Kryptaan on myös talletettu kallisarvoisia esineitä kulta-aarteista keskiajan käyttöesineisiin, kuten aito käytössä ollut jalkapuu vuodelta 1670.

Tämän historia-annoksen jälkeen tarvitsemme kevennyksen ja etsimme tiemme Liffey-joen pohjoispuolelle pitkin puolenpennin siltaa. The Half Penny Bridge eli Ha ´Penny on kaupungin kuuluisin silta, jonka ylittämisestä tuli aikoinaan pulittaa puolikas penni. Tällä kertaa pääsimme maksutta yli ja reippailimme Dublinin suurimmalle kadulle, O´Connell Streetille kurkkimaan kauppoihin. Matkalla hämmästelimme myös valon monumenttia, The Spirea, joka kohosi taivaalle 120 metriin kiiltävänä ja kummallisena miljoonia veroeuroja maksaneena veistoksena. Kaikkea sitä pystytetäänkin, tiedä sitten oliko tämä Pointless point hieno vaiko erikoisuudentavoittelua vaan.

Kadun varrella iloinen erilaisten ihmisten kirjo on nähtävyys jo itsessään. Matkoilla on mukava vain seurailla ohikulkijoiden puuhia ja antaa tunnelman viedä ja ajatusten karkailla.

Hiljainen mielenosoitus ihmisvilinässä.

3. päivä

Ostoksia, puistopiknik ja laukkakilpailut.
Aivan hotellimme nurkalta löytyi mukava ja vähän erilainen ostoskeskus Stephen´s Green Shopping Center, jossa kiertelimme aamupäivän. Täältä löysimme kotiinvietäväksi mm. paikallisen taiteilijan piirroksen kuuluisasta Molly Malone -patsaasta, jota emme paikan päällä etsinnöistä huolimatta löytäneet. Patsas olikin siirretty katujen muutostöiden vuoksi sivuun ja näin tuloksettomille etsinnöillemme löytyi looginen selitys, vika ei ollutkaan navigointitaidoissamme.

Stenphen´s Green ostoskeskuksesta löytyi herkulliset piknikeväät.

St.Stephen´s Park oli kuin virkistävä keidas keskellä kaupunkia. Katujenvilinä hiljeni välittömästi porteista kuljettuamme ja haimme sopivaa levähdyspaikkaa kauempaa ruokaa kärttävistä lokeista ja niiden evästelyä seuranneesta väenpaljoudesta.

Tuoreita mansikoita ja täytettyjä patonkeja..muuta ei tähän hetkeen kaivata. Ihana Dublin, tänne joku palanen jää - siitä olen varma jo nyt.

Olin etukäteen varannut meille illaksi liput viikon tähtikilpailuun Leopardstownin laukkaradalle. Liput lunastettaisiin kisapaikalta omalla nimellä. Koska laukkarata sijaitsee hieman Dublinin ulkopuolella, ostimme liput Luas-junaan (menopaluu 4,60€/hlö) ja kotikutoisen kartan avulla suunnistamaan pelipaikoille.
Junalta radalle tuli jokunen sata metriä käveltävää ja jonkinlainen kartta oli hyvä olla matkassa.

Liput maksoivat 13,50€/hlö sisältäen kilpailun jälkeisen livekonsertin alueella. Pikaisen aluekatsauksen jälkeen suuntasimme vedonlyöntiluukuille ja eurojenkiilto silmissä veikkaamaan voittajahevosia. Lähdön alla starttaavia hevosia sai seurata (arvioida ja pohjustella tulevia veikkauksiaan) erillisessä esittelyringissä. Esim. yhdessä lähdössä voittajahevosen veikkaaminen maksoi 2€ ja muitakin pelityyppejä oli, kuten Suomen raveissakin, useita.

Hevoset suhtautuivat tulevaan koitokseen katsojia rauhallisemmin ja hörisivät tyytyväisinä hoitajiensa olkapäitä vasten.
Heti ensimmäinen lähtö osui itselläni oikeaan, mutta se olikin kutakuinkin ainoa lähtö, etten ollut laittanut rahaa likoon..
Kilpailutunnelma oli korkealla ja paikalla vilisi hienoissa hatuissaan ja kesämekoissaan kulkevia kaunottaria, olisikohan sittenkin pitänyt laittaa jotain muuta päälle, kun farkut ja nahkatakki :) Tosin näin sulauduimme rahvaan joukkoon ja saimme mutustella katsomossa hampurilaisiamme kenenkään kiinnittämättä meihin sen enempää huomiota. 

Vaikka lähtöjä oli runsaasti, aika vierähti nopeasti ja päivän muhkeat palkintorahat oli jaettu nopeimmille. Oma palkintopussimme jäi tyhjänä ammottamaan ja jätämmekin veikkaamisen ammattilaisille. Illan hämärtyessä tunnelma tiivistyi entisestään, makoilimme nurmirinteessä nauttien kauniista musiikista ja ihmisten hyvästä mielestä.

Irlantilainen Hamsandwich -bändi piti tunnelmaa yllä yli odotusten!

4. päivä

Joka aamu herääminen tämän lumoavan kaupungin päivään on jos mahdollista entistäkin miellyttävämpää. Koska kansallismuseot ovat maksuttomia, suuntaamme sellaiseen täälläkin, kohteena siis National Museum of Ireland Archaelogy. Museoita ei jaksa loputtomiin, joten kiertelemme vain meitä kiinnostavat osastot ajatuksen kanssa ja tänne tulimme pääasiassa viikinkiaikaan tutustuaksemme (TV-sarjan Viikingit innoittamana, jota muuten kuvataan täällä ja vierailemme kuvausmaisemissa myöhemmin). Matkalla juutuimme kuitenkin myös mm. kelttiläisaarteiden kohdalle ja suoruumiita toljottamaan.

Sattumalta löytynyt "Taran rintaneula" n. vuodelta 700.

Miekan tai  kirveen kolhima viikinkikallo..

"Clonycavan Man" - Suoruumis aikaiselta rautakaudelta.

Yleissivistysannoksen jälkeen on aika lepuuttaa ajatuksia tuliaisostoksilla. Heinäkuun alennusmyynnit ovat kiivaimmillaan täälläkin. Jeij!

Omaperäinen ja uniikki Powerscout ostoskeskus.

Thomas Brown ostoskeskuksen alennuksia..Manolo Blahnikit nyt vain karvan alle 500€

Hotellin luksusvuode kutsui kyllä särkeviä jalkoja huiluuttamaan ja ehkä pienille silmällisille myös ;)

Iltaohjelmaa olin järjestänyt etukäteen sopimalla hevostaksin noutamaan meitä sightseeingkierrokselle kaupungille. Vähän jännittäen laskeuduimme hissillä hotellin aulaan, olisiko valjakkomme varmasti paikalla ja siellähän he odottivat; Jack-hevonen pinkeissä ruseteissaan ja hullua irlanninmurretta pulputtava kuljettajamme Martin. Olo oli kuin julkisuudenhenkilöllä, ihmiset kuvasivat ja vilkuttelivat meille tuon tuosta. Martin esitteli kaupunkia ja kierteli paikkoja, joita emme olleet vielä nähneet.

Kiitos Jack kyydistäsi <3

En tiedä mikä täällä EI olisi ihanaa, mutta kyllä tämä oli vaan niin...ihanaa! Tosin tarvitsen kyllä englanti-irlanti-englanti sanakirjan. Tämäkin hieno lisä reissuumme järjestyi muutamalla sähköpostilla ja maksoimme Martinille 80€ tavatessamme hotellin edessä. Roomassa vastaava 2 tunnin ajelu olisi syönyt koko matkabudjetin! Hevosajelu varattiin täältä. 
Ajelumme päätepysäkiksi olimme toivoneet ruokapaikkaa ja olimme kuljettajan kanssa yhtä mieltä, että kokeilemme Irlannin virallisesti vanhinta pubia, The Brazen Head´ia vuodelta 1198.

Pubi oli entisaikoja henkivä, tunnelmallinen ja kutsuva, mutta..ruoka oli reissun ainoa pettymys. Ehkä paikka siis on enemmänkin turistipyydys tai sitten meillä kävi vain huono tuuri.

5. päivä

Seuraavat kaksi päivää vietämme retkeillen ja näitä molempia retkiä voin suositella erityisen lämpimästi. Retket on varattu täältä ja liput tulostettu mukaan. Ensimmäinen päivä vie meidät Dublinin itärannikolle ja pohjoispuolelle. 

Oppaamme oli huikea iäkkäämpi herrasmies, joka kertoi matkan aikana kymmeniä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja hauskoja tarinoita. Hän mm. kertoili vauraan alueen tonttien melkoisia myyntihintoja päätään pyöritellen, osoitti Pierce Brosnanin kotikylän sitä ohittaessamme ja näytti Bram Stockerin kotikadun. 
Pian eteemme avautui upea kimmeltävä Irlanninmeri ja kaunis kalastajakylä Howth, jossa jalkauduimme ihmettelemään kalastajien aamupuuhia troolareissaan, satama-altaassa polskivaa hyljettä ja upeita merimaisemia.

Howthista jatkoimme kauas tuhansien vuosien taa. Boynen laaksossa sijaitsee Egyptin pyramidejakin vanhempi neolittisen kivikauden raunioryhmä, Brú na Bóinne eli Boynen palatsi. Alue on yli 5000 vuotta vanha, täysin käsittämätöntä seisoa paikanpäällä tässä ajassa ja yrittää kaiken mielikuvituksen voimin elää ajatuksissa tuhansia vuosia ajassa taaksepäin. Alueen tunnetuin muinaismuisto on Newrangen valtava käytävähauta, halkaisijaltaan 100 metrinen valkokvartsin kuorruttama pala historiaa. Vain osa päivittäisistä vierailijoista pääsee käymään haudassa sisällä ja mehän kävimme, aika huikeaa.

Newrange, jonka katto on muuten vedenpitävä edelleen yli 5000 vuoden jälkeenkin!

Mystisen ilmapiiristä täällä teki tieto siitä, että nämä neoliittisen aikakauden ihmiset elivät alueella alle tuhat vuotta ja katosivat sitten selittämättömästi. Alue oli siis hylättynä 4000 vuotta, kunnes tienraivaajat sattumalta osuivat Newrangen oviaukolle ja löydös paljastui 1699. Huh.. Rakentajat jättivät myös jälkeensä spiraalikuvioita, joiden arvoitusta tutkijat eivät ole pystyneet ratkaisemaan. Hurjan mielenkiintoista!

Newrange oli hauta, mutta myös maailman vanhimpia tähtitieteellisiä monumentteja. Aurinko valaisee käytävän kerran vuodessa (talvipäivänseisauksen aamuna) 17 minuutin ajan. 
Alueella käynti on yksi varmasti mieliinpainuneimmista asioista mitä olen nähnyt ja kokenut. 

Eikä retken hämmästyttävät kokemukset päättyneet tähänkään. Ajelimme pieniä teitä (lujaa), joissa tiensivujen kasvusto ylsi tien yli rakentaen omia luonnontunneleitaan. Lehtien rapistessa bussin ikkunoihin saavuimme Irlannin varhaishistorian ja taruston rituaalialueelle, Taran Kukkulalle (Hill of Tara). 
Täällä tuulen riepomina vierailimme mm. Kohtalon kivellä (The Lia Fáil), jonka äärellä kuninkaat kruunattiin. Kiven uskottiin sisältävän uskomattomia taikavoimia ja nykytutkijat uskovat jopa ufojen liittyneen kiven syntytarinaan. Uskomukset kertovat, että kivi päästi voimakkaan kiljahdukset, kun kohtalon määräämä tuleva kuningas kosketti kiveä. Kosketin kiveä tietenkin, mutta ei se päästänyt ääntäkään..harmi.

Uskomaton päivä ja uskomattomia tarinoita!

6. päivä

Tänään vaihdetaan suunta Dublinin eteläpuolelle kohti Wicklow´n kansallispuistoa. Maisemat täällä on huikeita! Joimme aamukahvit vanhassa armeijaparakissa Glencreenissa ja ajelimme mutkittelevia teitä kohti korkeuksia. Matkalla otimme kuvia mm. laaksosta, jossa kuvattiin kohtauksia elokuvaan Braveheart - Taipumaton.

Alla kuva Tay -järveltä, jossa näkyy Viikingit -tv-sarjan "ranta". Täällä Ragnar Lohtbrok perheineen elää raadollista viikinkiaikaa..melkein oikeasti.. Sarjan ystävinä tämä oli meille erityisen mieluisa käyntikohde ja maisemat oli sanoinkuvaamattomat myös.

Seuraava kohteemme on Glendaloughin luostarialue syrjäisessä laaksossa. Raunioilla on erikoinen tunnelma, suorastaan kylmäävä.
Täällä munkit elivät järjestään yli 100-vuotiaiksi..mutta miten ihmeessä?

Kynnelle kykenevät seurasivat opastamme (joka oli muuten suuri jalkapallofani, koska meneillään oleva MM-turnaus puhutti koko puolen tunnin kävelymatkan ja yhteistuumin Saksa ennustettiin tulevaksi mestariksi) syvälle taikametsään.

Näky polun päässä oli kuin maalaus. Olemme saapuneet Glendalough´n järvelle.

Ehkä joku teistä blogini lukijoista tunnistaa 90-luvun lopun tv-sarjan Ballykissangel? Nimittäin päivän viimeinen kohde oli piskuinen Avocan kylä Wicklow´n eteläosissa ja täällä edellämainittua sarjaa kuvattiin. Alla jakso, jossa tuolloin kovin siloposkinen Colin Farrell vain vaivoin tunnistettavissa.

Pysähdyimme virkistäytymään sarjan keskeisessä kuvauspaikassa, Fitzgeralds pubissa. Oluiden ja lounaiden jälkeen pääsimme vielä kaiken kukkuraksi kurkistamaan paikallisten kutojien työtiloihin ja -tapoihin vanhan myllyn kupeessa pienessä kutomossa, jossa valmistetaan korkealuokkaisia môhair- ja kasmirvaatteita.

Matkamme viimeinen päivä kului lähinnä kotimatkaan ja kaikkea nähtyä ihmeteltiin ja puitiin aina kotiovelle saakka. Dublin on välitön, sydämellinen ja aito kaupunki, jonne haluaisin vielä palata sekä kierrellä Irlantia enemmänkin. Hieno, helppo paikka, jossa hintataso on Suomen tasolla, mutta tunnelma käsinkosketeltavan iloinen. Viikon reissulla sateli kahteen otteeseen pienen kuuron eli ehkä tuliaisiksi hankkimamme onnenkivet pitivät sateet loitolla?