Maspalomas, Gran Canaria 7.-14.12.2015

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..

Tästä se lähtee, ensimmäinen postaus koskaan ja sukellankin suoraan viimeisimpään lomamatkaamme ja palaan aiempiin myöhemmin inspiraation iskiessä.

Tämä reissu oli suoranainen päähänpisto! Tästä tulisi tyttäreni elämänsä ensimmäinen lento- ja lomamatka. Tarvitsimme äiti-tytär irtioton arjesta, työstä ja elämästä yleensä. Mikä olisi helppo ja turvallinen kohde, josta utelias ja touhuileva 11-vuotias pitäisi? Mieleen tupsahti oma neitsytmatkani, joka vei aikanaan myös Kanariansaarille. Hmm..miksei? Sysäsin ennakkoluuloni syrjään ja klikkasin itseni Tjäreborgin sivuille surffailemaan. Teen matkapäätökseni ja hotellivalintani aina yksinomaan intuitiooni ja otantaan muiden kokemuksista perustaen. 
Maspalomas tuntui hyvältä ja tyttäreni sai valita hotellin muutamasta vaihtoehdosta!

4 tunnin ajomatka Helsinki-Vantaalle vierähti suupielet korvissa rupatellen ja haaveksien, hyvää lomasäätä toivoen. Lento lähti kutakuinkin ajallaan, vain standardipuolituntisen verran myöhässä. Yllätyin positiivisesti Thomas Cook -lentoyhtiön palvelun tasosta ja ruuan maistuvuudesta, tästä rohkaistuneena ajatukset karkasikin jo palmujen alle. N. 6,5 tunnin lennon jälkeen Gran Canarian lentokentällä odotti sujuvat järjestelyt ja istuimme bussissa matkalla Etelän kohteeseemme ennen kun huomasimmekaan.

Saavuimme hotellillemme melko myöhään, lähempänä puolta yötä. Tässä vähän kyseisestä majoitusyrityksestä, Cordial Green Golf Bungalows:

Näkymiä huoneistomme parvekkeelta.

Huoneistot sijaitsivat kahdessa kerroksessa, alhaalla olohuone/keittiö ja ylhäällä makuuhuone/kylpyhuone.

Varsin viihtyisää ja turvallisen tuntuista.

Joulun lähestyminen oli huomioitu komeasti.

Hotellivalintamme oli loistava. Palvelu oli iloista, etenkin ravintolan tarjoilijamiehet nappisilmineen tekivät kaikkensa, että viihdyimme. Altaat olivat lämmitettyjä ja hyvänkokoisia. Tuohon aikaan hotellilla oli hyvin rauhallista, mutta iltaohjelmaa oli järjestetty kaikkina iltoina (mm.bingoa,visailua, esiintyjiä jne). Aamiaistarjoilu oli runsas ja ruoka hyvää. Illallisnoutopöytää emme testanneet ja kertaluontoinen á la carte -kokemus jätti lievästi pettyneen fiiliksen (vaikka neiti pihvistään pitikin), joten söimme muut ateriat toisaalla. Hotellilta kulki muuten ilmainen bussi useamman kerran päivässä rannalle ja Playa Del Inglesiin, joka oli iso plussa, vaikkei taksitkaan maltaita maksaneet.

Tiistai 8.12.

Ensimmäinen varsinainen päivä paikan päällä starttasi etukäteen varatulla retkellä Fataganin "tuhannen palmun laaksoon". Bussi noukki meidät kyytiin sovitusta paikasta espanjalaisen aikakäsityksen mukaisesti vartin myöhässä. Tällä retkellä oppaina toimivat Tjäreborgin omat kausityöntekijät, jotka olivat iloisia ja työhönsä positiivisesti suhtautuvia.

Pääsimme heti havainnoimaan saaren monimuotoista luontoa, joka ei todellakaan rajoitu kilometrien rantaviivoihin tai matkailijoiden kyllästämiin ostosbulevardeihin.

"Tuhannen palmun laakso" käsitti todellisuudessa noin parinsadan palmun rykelmän vuorijonojen kätköissä. Erityisen mukavaa oli, ettei bussi ollut täyteen tuupattu ja maisemia oli suorastaan lumoavaa katsella nenä kiinni ikkunassa. Olimme etukäteen tiedustelleet matkanjärjestäjältä eläinten oloista ja kohtelusta, sillä päädyimmehän lopulta laakson pohjalle kamelitalleille. Todellisuudessa nämä eläimet ovat dromedaareja eli yksikyttyräisiä aavikkolaivoja, mutta kameli lienee rokkaavampi mainosmielessä? Arabialaiset teet ja keksit maisteltuamme heittäydyimme hetkeksi beduiineiksi ja matkasimme kaktusten lomassa "kamelijonossa" peränpitäjinä. Meidän dromedaarillamme oli oma tahto ja omat polut, mutta nauruntyrskähdyksistä päätellen, meillä oli ehkä jopa parempi niin. 

Marivelin satulassa puskia pitkin :)

Itse ratsastusta kiehtovampaa oli itseasiassa jutella eläintenhoitajien kanssa dromedaarien elämästä ja niiden perhesuhteista. Ehdimme tutustua kolmen sukupolven dromedaariperheeseen :) Talleilla asusteli myös muita eläimiä, kuten hassu huuteleva aasi, joka piti rapsuttelusta.

Puolenpäivän auringon porottaessa palatessamme hotellille, uima-allas aurinkotuoleineen veti puoleensa kuin sokeripala muurahaisia. Huoneistomme sijainti oli myös enemmän kun kätevä; suora pääsy altaalle, ravintola nurkan takana ja kauppaan 50m.

Koska paljon puhutut hiekkadyynit ja yli 6 kilometrin rantaviiva oli vielä näkemättä, kävelimme uinnin ja auringonoton päätteeksi vielä meren rantaan syömään kotoisasti pizzaa rantaravintolaan ja upottamaan varpaat hiekkaan.

Tässä hetkessä se iski, oikea tunne lomasta. Meriveden huuhtomat jalat ja aina vyötäisille asti iskevät aaltojen roiskeet naurattivat meitä auringonlaskuun saakka. 

Tuulista rannalla kyllä oli, ennakkovaroituksien mukaisesti, eikä uiminen olisi ollut vaihtoehto ilman pelastusliivejä tai pätevää hengenpelastajaa paikalla. Kävelimme rantaviivaa ilman kiirettä minnekään, ei aikatauluja eikä odottavia asioita. Ennakkoluulot Kanarian rantalomista karisi viimeistään tässä vaiheessa.

Rantaviivaa myötäilevä 400 hehtaarin hiekkalaatikko eli suojellut hiekkadyynit houkuttelivat kapuamaan aavikkomaisemaan. Tämä luonnonoikku jaksoi ihmetyttää ja ilahduttaa. Hiekka ei ole uskomusten mukaisesti kotoisin Saharalta, vaan on itseasiassa aivan tavallista paikallista hiekkaa. Tiedoksi dyyneille suuntaaville, hiekassa talsiminen on yllättävän raskasta ja muutamien nousujen ja laskujen jälkeen alkaa tulla jano ja pian takaisinkääntymisen tunne valtaa olotilan.

Keskiviikko 9.12.

Aamuvarhaisella taksin keula kohti San Fernandon markkinoita. Markkinat eli Mercado (tämän taksit tunnistavat, vaikkei sanaakaan englantia taipuisi) ei sijaitse oikeastaan San Fernandossa vaan Maspalomasissa ja hyvinkin lähellä hotelliamme, mutta taksi saa kuljettaa siksi, että kävellen matkan katkaisee poikittainen valtatie, jonka ylittäminen onkin sitten asia erikseen. Taksi vei aamuruuhkista huolimatta muutamalla eurolla suoraan markkinoiden kupeeseen. Nämä rallivataset eivät säästelleet kaasujalkaansa eikä montaa englanninkielistä sanaa irronnut koko loman aikana.

Päivä saarella vasta venyttelee jäseniään, mutta markkinoilla kuhisee.

Pääasiassa myytävänä oli kaikkea mahdollista "roinaa",eikä varsinaisia löytöjä täällä kyllä tehdä. Tuotteet on selkeästi suunnattu lomalaisille ja laatu on arveluttavaa. Harmi. Tyttö teki kyllä ostoksia; edullisia vaatteita ja koruja. Minä taas loppujen lopuksi kuitenkin bongasin paikalta luonnontuotemyyjän, jolta mukaan lähti mm. merisieniä ja -suolaa ihonhoitoon. En tiedä suositellako markkinavisiittiä vaiko eikö.

Bussit saarella palvelivat joustavasti, tosin aina myöhästellen, mutta perille pääsi joka kerta ja kuskeista oli usein viihdykettä koko bussilipun hinnan edestä. Milloin laulettiin, tanssittiin, tarjoiltiin purukumia tai vitsailtiin (todennäköisesti herjaa meistäkin heitettiin, mutta otappa noista nyt selvää). Esimerkiksi bussimatka Arguineguiniin tässä kohtaa teki kahdelta hengeltä 4,40€.
Lähdimme kohteeseen hakemaan turvallista merenrantaa uimiseen ja auringonottoon, sellainen todellakin löytyi, eikä rannan vallanneet sadat turistitkaan häirinneet riemuamme.

Anfi Beach

Länsi-Intian saaristosta kuljetettua valkoista hiekkaa.

Tästä ei olo paljon rennommaksi enää vetelöidy!

Lapsen kanssa kahdestaan matkatessa, ihmiset lähestyvät helposti, liekö näytän aikuista seuraa kaipaavalta tai ihmiset ovat muuten vaan seurallisempia. Täälläkin tuli jutusteltua alueella usein lomailevan norjalaisen naisen kanssa, joka vietti aikaansa rannalla nenä kirjassaan (kunnes huomasi meidät). Tällä rannalla viihdyimme superhyvin ja uimme molemmat meren yllättävän lämpöisissä aalloissa (omat silmät vahtivat tosin tavaroitamme rannalla ja ihan ei voinut heittäytyä laineiden vietäväksi).

Anfi Beachillä päädyimme myös ruokailemaan kuivahkot hampurilaisateriat ylihinnoiteltuna, josta suivaantuneena suuntasimme heti rannan tuntumassa sijaitsevaan ostoskeskukseen karistamaan muistikuvia edellisestä. Ostoskeskus ei kuitenkaan tarjoillut meille mitään uutta ja ostokset jäi tekemättä.

Torstai 10.12.

Kello soi klo 5.00, mihinköhän tuli lupauduttua? Varasimme edellisenä päivänä oppaamme kautta englanninkielisen kokopäiväretken Teneriffalle, Kanarian vehreimmälle saarelle. Nuokuimme melko pitkältä tuntuvan matkan Gran Canarian luoteisosassa sijaitsevaan satamakylään, Puerto de las Nievesiin, jossa lastauduimme Fred Olsenin autolauttaan nuokkumaan vielä vähän lisää.

Melkein kyydissä.

Liki 900 matkustajan ja 250 ajoneuvon lautta keinahteli merellä vaivaten vatsamme taikinaksi ja lievä merisairaus hiipii sisuksiimme kuin varkain. Lievästi horjuen nousimme lautasta Santa Cruzissa ja olo katosi yhtä huomaamatta, kun oli saapunutkin.

Pian eteemme kohosikin Espanjan korkein huippu, Teide, komeasti 3718 metriä merenpinnasta. Teneriffan pohjoisosat olivat erityisen vehreitä tänä vuonna, runsaiden syyssateiden seurauksena ja saimme ihailla myös kymmeniä banaaniplantaaseja ja erilaisia tuntemattomiksi jääneitä viljelmiä. Virkistäytymistauon aikana kapusimme katsomaan myös El Dragoa; n. 800-vuotiaaksi arveltua lohikäärmepuuta Icod de los Vinosin kylässä.

Teide

El Drago

Puiden ja tulivuorien jälkeen bussimme parkkeerasi useammaksi tunniksi paikallisen eläintarhan, Loro Parquen edustalle ja kiertelimme katsellen ja ihmetellen erilaisia eläinystäviä.  Puistoa on kritisoitu mediassa sen järjestämien eläinnäytösten vuoksi, miekkavalasesitykset ovat tarttuneet kovasti silmiin matkamme jälkeen ja puistosta näytöksineen jäi hieman paha maku. Jälkikäteen ajatellen ja asiaan perehtymällä, olisi meidänkin pitänyt jättää retki tekemättä. Mutta jääköön tämä viimeiseksi erheeksi ja jatkossa kierrämme moiset kohteet kaukaa.

Pingvinaariossa satoi lunta ja pala sydämestä jäi näille puuhaileville otuksille :)

Orkidea-talon aarteita päivittelemässä.

Eläintietämyksessäni on sivistysaukko, tämä laji jää arvoitukseksi.

Reilu neljä tuntia aikaa ja tiukille tahtoi mennä, niin paljon katseltavaa. Puistossa oli muutamia lapsille suunnattuja "rojukauppoja", eli kiinalaisia pehmoeläimiä, joista ei meille löytynyt yhtään mitään. Puiston henkilökunta oli piittaamattoman oloista ja jopa tympeää - Rahat pois ja alkakaa laputtaa. Mutta sekään ei jälleen meidän päiväämme onnistunut latistamaan. 

Päivä oli todellakin kokopäiväretki, palasimme nimittäin hotellille yhdeksältä illalla. Aika rankkaa aikuiselle, saati sitten lapselle, joten miettisin taas kahdesti, lähtisinkö uudestaan. Oppaan anti oli kiirehtivää ja epäjohdonmukaista vailla arvokasta sisältöä. Tärkeintä kuitenkin oli se, että pienempi retkeläinen oli väsymyksestään huolimatta silmät täynnä riemua ja suu pulputti uneen asti. Aikuisten silmät näkevät välillä liikaa itsestäänselviä asioita, kun lapset katsovat maailmaa aivan eri vinkkelistä. 
(Tämä retki oli Tjäreborgin kautta varattavissa, muttei heidän vetämänsä)

Perjantai 11.12.

Loma lapsen ehdoilla jatkuu, vuorossa omatoimiretki paikalliseen vesipuistoon, Aqualandiin. Bussi vei meidät jälleen omassa aikataulussaan suoraan vesipuiston portille ja tänne oli kätevää ostaa suoraan menopaluu-lippu kuljettajalta ja säästimme jonkun hassun euron. 

Tämä kahdestaan laskettava hurjannäköinen mäki oli oikeasti todella mukava, eikä liian "huima" kuitenkaan! Minäkin laskin :)

Mäkiä oli runsaasti ja vauhtia ei uupunut! Kuitenkin myös pienet lapset oli huomioitu kokonaan heille varatulla allasalueella. Tosin..nopeasti kävi selväksi ettei altaat ole todellakaan lämmitettyjä, vesi oli järkyttävän kylmää! Tyttö oli aivan höpsönä tähän paikkaan ja laski laskemistaan yhä uudelleen ja uudelleen ja..eikä kylmyys paljon painanut. Yksi tärkeä käytännön vinkki -> Ottakaa omat eväät mukaan! Ruoka oli suorastaan törkeän hintaista ja kamalaa, kuiva sämpylä ja vähän elähtänyttä salaattia..söin pitkin hampain 12 euron annoksestani vähäsen ja suosiolla kippasin loput roskiin. Jäähilejuoma olisi maksanut 7€ mukillinen!

Alue oli melko kompakti kooltaan, mutta kaipasi päivittämistä rakenteisiin ja maalia sinnetänne. Myös työntekijöille olisi hyvä asettaa vaatimustasoksi englanninkielentaito ja lahja hymyillä :)
Alueella oli siis sisääntulon jälkeen heti ravintola ja kauppa, sitten lukittavat lokerot, joihin sai ostettua poletin ja sitten tutusti kuminen rengas käteen/nilkkaan, joka kätki sisälleen lokeron avaimen. Vaatteenvaihtokoppeja oli naurettavan vähän ja niissäkin ovet retkottivat vain hätäisesti kiinni saranoissaan.Meidän vieraillessamme paikalla oli kuitenkin niin vähän väkeä, ettei koppien vähyys aiheuttanut odottelua.

Vieno varoitus! Alueen oikealla laidalla olevista rauhallisen näköisistä liu´uista sininen olikin petollisen vauhdikas. Tyttö laski ja kiepsahti vauhdissa ympäri ja uimakengät lensi jaloista ja mätkähti veteen silminnähden säikähtäneenä. Putkiliu´ut, jotka kiertävät spiraaleina, olivat taas yllättävän kesyjä ja niihin tyttö erityisesti tykästyi.

Niin söpöjä kun nämä jokapaikassa käyskentelevät kissat ovatkin, jättäkää ne omiin oloihinsa. Vaikuttavat kesyiltä, mutta tämäkin yksilö kävi kimppuun ihan tosissaan, kun joku kosketusetäisyydelle meni.

Illalla hurautimme vielä ilmaisbussilla Playa Del Inglesiin ja Yumbo Centeriin ostoksille ja tunnelmaa aistimaan. Yumbo on hyvin meillä totutuista ostoskeskuksista poikkeava torimaisella tyylillään, jossa kulttuurien kirjo kävi kiivasta ja paikoin äänekästäkin kauppaa keinoja kaihtamatta.."Supermalleja", "siskoja?", "kaunis"..Kieli ruskeana koitettiin tavaraa myydä ja hinnat tippuivat ohikäveltyjen metrien myötä.

Myynnissä oli paljon rihkamaa ja kopiolaukkuja, mutta myös esimerkiksi oikeasti ensimmäiset hyvät ruuat ja edulliset hajuvedet. Olisimme varmasti viihtyneet pidempäänkin, mutta tyrkyttävä myyntityyli oli hieman luontaantyöntävää ja kun itselle tullaan iholle asti, poistun puistellen paikalta. 
Lähtiessämme tosin emme voineet vastustaa kiusausta vierailla Tohtori Kalan vastaanotolla.

20min kylvyssä + hieronta ja pesu yhteensä 10€/hlö. Omistaja oli aivan mahtava mies, joka kertoili auliisti alueesta ja kaloistaan. Ostimme häneltä myös Aloe Vera -voiteet 3€/iso purkki, koska olimme niin tyytyväisiä käyntiimme. Kalat tuntuivat hassuilta ja kutittivatkin kevyesti paikoin, mutta menisin ehdottomasti myös uudestaan! Paikka löytyy Yumbosta hetikohta pääportista sisäänastuessa oikealta.

Lauantai 12.12.

Tämän kuuman ja superaurinkoisen päivän etappina, oli Perrera Municipal De Puerto Rico De Mogan -koiratarha. Gran Canarialla hylätään karkeasti 1 eläin jokaikinen tunti. Tapa on hyvin kulttuurisidonnainen ja vaikeasti kitkettävissä. Tällä pienellä koiratarhalla ei ole sähköä, lämmintä vettä eikä työntekijöitä. Eläimistä huolehtivat yksin paikallinen eläinsuojelujärjestö ANAHI ja vapaaehtoiset. Lahjoitimme tarhalle ruokasäkkejä, leluja, pantoja, hihnoja ja muita tarvikkeita. Järjestö tarjoaa hylätyille löytämilleen koirille mahdollisuuden uuteen elämään, mutta ilman auttavia käsiä ja välittäviä ihmisiä tilanne ei tule muuttumaan. Asennemuutokset vaativat aikaa ja tarhoilla on täyttä.

Nämä koirat kaipaavat kipeästi apua ja uusia rakastavia koteja.

Koirat pääsevät ulos häkeistään vain vapaaehtoisten avulla, käykää tällä ja muilla tarhoilla ulkoiluttamassa koiria lomaillessanne alueella.

Koirien adoptoiminen on helppoa ja edullista.

Toimme tuliaisia ja veimme koiria ulkoilemaan :)

Jos joku haluaa tutustua tähän tarhaan tarkemmin tai ehkä jopa vierailla, älkää säikähtäkö kielimuuria tai välillä vaikeaakin yhtedenpitoa. Voitte mennä tarhalle käymään viikonloppuisin ilman ennakkotietoakin, parhaiten väkeä paikalla aamupäivisin klo 11 alkaen. Paikan äitihahmona on eläinjärjestön nimissä koirista huolehtiva Romina, jolle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen animalesanahi@hotmail.com tai soittaa 638 124 826.

Näilläkin koirilla on toivoa :)Koiran ruokaa on edullista hankkia paikan päällä ja säkkejä myydään ruokamarketeissa (esim. Spar), varsinaisia eläintarvikeliikkeitä ei oikeastaan ole. Säkkejä lähtee jo noin viidellä eurolla.

Sekavin ajatuksin, mutta tärkeää kokemusta rikkaampana suuntasimme illaksi bussilla Atlantico-ostoskeskukseen jouluhörhöilyn keskelle. 

Tällä kertaa ei ollut minkäänlaista varmuutta oikeasta suunnasta, mutta jälleen perille päästiin!

Tämä ostoskeskus tarjoili hyvän kattauksen kauppoja ja uskaltaisin suositella. Maspalomasista tänne pääsi kätevästi aivan ostoskeskuksen viereen ja liikkeet ovat joka päivä auki iltakymmeneen saakka. 

Ihania persoonallisiakin liikkeitä löytyi!

Sunnuntai 13.12.

Viimeistä päivää paikan päällä viedään. Pitkien yöunien ja rauhallisen aamiaisen jälkeen meidät noudettiin hotellin edestä pikkubussilla kohti Happy Horse -talleja. Edessämme oli vielä kahden tunnin ratsastusretki vuorilla. Oppaanamme oli saksalainen nuori nainen ja peränpitäjänä espanjalainen hiljainen hurmuri. Vetäjämme ilahtui suuresti käynnistämme ja kertoi, että olin hänen kautensa ensimmäinen suomalainen asiakas, joka hymyili ja oli iloinen. Tallilla vallitsikin lämmin henki ja saimme lähtiessämme lämpimät halaukset kiitokseksi ja toki turvallisen kyydin takaisin hotellille. Kuljetuksineen tuollainen retki maksoi 50€/hlö eli ei kovin poikkea meidän hinnoista täällä, mutta kokemus oli silti hyvin erilainen ja tyttökin muistaa loppuelämänsä tämän maastoretken.

Ratsut Juliette & Derringer.

Nämä retket sopivat kaikentasoisille ratsastajille, mukana on aina kaksi opasta ja kokeneemmat pääsevät toisen oppaan mukana laukkaamaan ja ravaamaan - mikä olikin mukavan vauhdikasta ja virkistävää tuossa kuumuudessa!

Ilahduimme tallin hyvistä oltavista,  hevoset oli suojattu paahtavalta kuumuudelta ja niitä myös vilvoiteltiin vedellä.

Päivän hikoilut päätettiin huuhdella meressä ja suuntasimmekin taksikyydillä pikaisesti omaan rantaan makailemaan ja kastautumaan kenties vaahtopäitä viskovassa meressä. Tänään tuuli oli kuitenkin niinkin suotuisa, että meressä pystyi likimain uimaan. Tosin aika-ajoin tyrskyt paiskahteli rantaan, ettei tytölle herunut lupaa mennä polviensyvyyttä paljon pidemmälle veteen.

Nudisteja näkyi vasta viimeisenä päivänä ja piti taluttaa silmiään pitelevä tyttö takaisin rannan turvaan :)

Viikko pääteltiin vielä koko loman parhaaseen ateriaan Playa Del Inglesissä El Toro II -ravintolassa, joka löytyy helposti myös Yumbo-keskuksesta heti pääsisäänkäynnin jälkeen oikealta.Palvelu oli kohdallaan, ruoka maistuvaa (Sisäfileeannos kastikkeineen alle 12€)ja kaiken kruunasi kaunis auringonlasku ravintolan terassilla.

Näin on yksi onnistunut ja mieliinpainuva lomaviikko vietetty ja rutistamme vielä loppukoitokseen, nimittäin järjettömän aikaiseen herätykseen. Tjäreborg ilmoittaa tekstiviestillä, että bussi lentokentälle tulee noutamaan hotellilta klo 3.55! Silmät ristissä katselimme sitten kaunista auringonnousua lentokoneen ikkunasta ja vaivuimme jonkinlaiseen matkahorrokseen kuudeksi tunniksi.

Sää suosi meitä. Viikon aikana ei satanut pisaraakaan ja aurinko paistoi jokaisena päivänä.Tyttö taisi käydä hotellin altaassa yhtä kertaa lukuunottamatta joka päivä, iltauinnit oli suurta hupia! Aamuisin ja iltaisin ulkona jonkinlainen pitkähihainen oli paikallaan. Tjäreborgista jäi ihan ok fiilis, tosin asiakaspalvelu ennen matkaa oli aika nuivaa, etenkin heidän nettisivuillaan reaaliaikaisessa chat-palvelussa. Muutamista ihan pienistä asioista piti vääntää aivan suotta, mutta kaikki toivomukset kuitenkin toteutettiin, eikä mahdottomia pyydelty.Paikan päällä yhteydet pelasi hyvin ja tietoa sai nopeasti. Huoneistotoiveen laitoimme myös suoraan hotellille. 

Kaikenkaikkiaan ei mitään valittamista ja loma oli täysi kymppi odotuksiin nähden!