sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Piipahdus Pariisiin 30.6.-7.7.2015

Rakkauden kaupungin kutsun kuulin..

Viime kesänä tiet veivät ystäväni ja minut Pariisin keskikesän helteisiin antautumaan maailman romanttisimmaksi haukutun kaupungin vietäväksi.

Tiistai 30.6.


Pariisiin pyrähdimme Finnairin siivin suorilla lennoilla Charles de Gaullen kentälle, jossa oli ilahduttavan helppo navigoida suoraan Pariisiin kulkevaan junaan. Maisemat matkalla raottivat kaupungin kasvojen toista puolta; lukemattomia seinägraffitteja, pikaista uudelleenkorjausta kaipaavia rakennuksia ja nuhruisia lähiöitä. Olemme saapumassa Pariisiin!

Junamatkan jälkeen päädyimme yhdelle kaupungin vilkkaimmista etapeista, Châtelet-asemalle, josta hankimme nipun metrolippuja ja eikun rohkeasti matkalaukkujen kanssa pujottelemaan nihkeän kuumille maanalaisille käytäville. Pariisin metroverkosto on itseasiassa helpottavan näppärä ja lukuisista haarautuvista risteyksistä huolimatta selkeästi opastettu. Sujuvaa matkantekoa jo vuodesta 1900!
Asemat ovat selkeästi merkittyjä ja nimet lukevat moneen otteeseen seinillä, jotka näkyvät myös metron ikkunoista. Kunhan tietää mitä linjaa kulkee (metrolinjat ovat numeroituja, junalinjat merkitty kirjaimin) ja mihin suuntaan, eksymisen vaaraa ei ole. Jos suhaa ohi omasta pysäkistään, on seuraavalta helppo jatkaa matkaa. Tässä huomionarvoinen vinkki: metroliput ovat pieniä n.2,5x5cm kokoisia lappusia ja älä vaan säilytä niitä samassa tilassa kolikoiden tai kännykän kanssa. Tämäkin teoria tuli testattua, nimittäin kyseiset esineet tyhjentävät lippujen lukunauhat ja kortit ovat kelvottomia tämän jälkeen! 
Sisäänkäynnit metroihin näyttää esimerkiksi tältä.
Huristelimme jättämään laukut hotellillemme latinalaiseen kaupunginosaan Seinen eteläpuolelle, joka osoittautui aivan napakympiksi. Sijainti oli suorastaan täydellinen; rauhallinen katu, ympärillä paljon hyviä edullisia ravintoloita ja metro heti nurkan takana. Itse rakennus oli jo aikaa nähnyt ja huone suurkaupungeille tutusti pieni, mutta henkilökunta superhuolehtivaista ja avuliasta.
Näkymiä Maxim Quartier Latin -hotellin ranskalaiselta parvekkeelta.
Pariisi tarjoili meille ennätyshelteitään (34-40 astetta koko viikko!) joten olimme hyvin kiitollisia huoneen moitteettomasti toimineesta ilmastoinnista.

Kävelimme reippaina kohti Jardin du Luxemburgia, kuninkaallista henkeä hehkuvaa puistoa, joka ylitti kaikki odotukset vehreydellään ja viihtyisyydellään. Täällä oli nautinto äimistellä ihan kaikkea.



Puistohengailun jälkeen kulkeuduimme intoa puhkuen tottakai katsomaan kuulua Seine-jokea. Joki on itseasiassa käsittämättömät 780km pitkä ja siten Ranskan toiseksi pisin joki heti 1020-kilometrisen Loiren jälkeen. 

Aina aavistuksen rasittavan matkustuspäivän lopuksi oli mukava vain kierrellä "omia nurkkia" ja syödä loistavaa ruokaa paikallisessa italialaisessa ravintolassa.

Keskiviikko 1.7.


Aamutuimaan metro vei meidät hetkessä Champs-Elyseelle eli yhdelle Pariisin ja koko maailman tunnetuimmista kaduista, jonka varrelta löytyivät mm. Louis Vuitton, Longchamp, Dior, Prada..
Avenue des Champs-Élysèes
Tämä noin kaksi kilometriä pitkä luksuskatu kulkee Place de la Concordelta aina Riemukaarelle saakka. Arc de Triomphe eli Riemukaari houkutteli helteestä huolimatta kapuamaan sen kattotasanteelle katselemaan Pariisia erilaisesta perspektiivistä. Riemukaarihan sijaitsee keskellä valtavaa liikenneympyrää, joten sinne kuljetaan alikulkukäytävää pitkin. Tuona helteisenä päivänä saimme kuljeksia kohteessa kaikessa rauhassa, sillä muut jättivät suosiolla väliin lähes 300 ylösjohtavaa porrasta 40 asteen kuumuudessa. Meitä ei mittarit räjäyttävä lämpö pidellyt ja vesipullojen vajetessa hilasimme itsemme ylös tuulenvireeseen.
Riemukaari on itseasiassa Napoleonin Ranskan armeijalle rakennuttama muistomerkki.

Kaari valmistui kuitenkin vasta Napoleonin kuoleman jälkeen 1836.
Vaikka kaaren päälle kapuamista ja ympärillä viuhuvan liikenteen ihmettelyä en jättäisi väliin, oli nähtävää myös kaaren alla. Siellä mm. Tuntemattoman sotilaan hauta ja sen ikuinen tuli, kauniita reliefejä ja esimerkiksi Napoleonin sodissa kuolleiden sotilaiden nimikaiverrukset.

Champs-Elyseen toisessa päässä raahustimme Place de la Concorde-aukion poikki, joka on tunnettu varsinkin verisen historiansa vuoksi. Siellä nimittäin putoilivat päät karmeissa giljotiineissa, myös kuningatar Marie-Antoinetten kiharat tipahtivat yleisön kenties hurratessa ympärillä. Aavistuksen karmiva tunne hiipi selkäpiissä ja jatkoimme tallustamista Les Tuileries -puistoon. Puisto oli aavistuksen tylsä ja mitäänsanomaton, vaikka se johtaakin prameille Louvren rakennuksille. Puisto oli silti oiva paikka lepuutella helteessä kituneita jalkoja!
Puiston päässä häämöttää Louvre hulppeine rakennuksineen.

Voihkinasta päätellen kilometrejä on kertynyt, keskimäärin 13km/päivä!

Torstai 2.7.

  
Rokokoo-mekot, puuteroidut peruukit ja kenties hienostuneet käytöstavatkin jäivät kotiin, mutta nykyajan vetimissäkin päätimme sukeltaa rohkeasti 1700-luvun tunnelmiin ja suunnata Versailles´iin. Metrolla omalta Censier Daubentonin asemalta Châteleelle ja edestakaiset junaliput taskussa etsimään oikeaa junaa. Liput Versailles´iin meillä oli etukäteen hankittuna, mikä ei kuitenkaan juuri nopeuttanut itse kohteeseen pääsyä. Olimme ostaneet 18€/hlö maksaneet liput, jotka kävivät alueen kaikkiin kohteisiin. Versailles´han ei kohteena ole pelkästään palatsi, vaan sen puisto ja puutarhat, kaksi muuta "varalinnaa" ja Marie-Antoinetten maatila tilusten perukoilla kuuluvat settiin. Älkää vaan jättäkö maatilaa välistä!
Menkää paikalle ajoissa ja vältytte tältä, myös ennakkolipuilla odotellaan!
Junan pääteasemalla oli muutama opas huutelemassa, että palatsiin menijät tuonnepäin..jaa että minne se oli? Mutta ihmisjoukkoa seuraamalla muutaman sadan metrin matka alueelle kävi helposti.
Vaatimattomuus oli Versailles´n rakennuttaneelle Aurinkokuninkaalle tuntematon käsite.
Versailles´ia rakennettiin yli 20 vuotta ja kenties sisustukseen oli käytetty toinen mokoma, sillä kaikki järjettömät yksityiskohdat; peilit, kulta-, arvo- ja taidesineet sekä kristallit vuorasivat palatsin käytävät kuninkaan mahtia peilaten. Loisteliaassa peilisalissakin oli vain 357 peiliä, joista kuningas sai itseään ihailla..Tässä maistiaisia palatsin sisältä liikaa paljastamatta.

Palatsissa nautimme myös lounaan kahvila Angelinassa lasillisella Rose-viiniä alashuuhdellen. Oli hyvää eikä hintakaan mahdoton ollut ennakkoaavistuksista poiketen.

Palatsin "takapihalta" tovin jonottelun jälkeen noin kuuden euron tikettia vastaan sai hypätä hytkyttävän junan kyytiin, joka kuljetti alueen muihin kohteisiin. Suosittelen lämpimästi, vaikka maksu suurelta siinä kohtaa tuntuikin. Esimerkiksi maatilalle matkaa pääpalatsilta tulee karkeasti 2,5km ja jalkoja on tässä vaiheessa pakko säästellä. 
Ilman tätä kyytiä, olisi jäänyt paljon näkemättä!
Juna puksutteli monttuja kiertelemättä meidät Petit Trianon´ille, Marie-Antoinetten pieneen vaaleanpunaiseen linnaan.

Tämän pienemmän linnan takaa kapeat opastamattomat polut johtaa ihastuttavalle maatilalle (Domaine de Marie-Antoinette), joka täytyy nähdä. Tämä tuntui salaiselta piilopaikalta ja pieneltä paratiisilta eläimineen ja kukkineen. Kasvimaalla hyöri haalareissaan ranskalainen puutarhuri ja ankat vaakkuivat iloisesti meidät nähtyään <3


Raaskittuamme irtautua tästä maalaisidyllistä, ajelimme junalla takaisin palatsille ja teimme suhtpikaisen kierroksen sen puutarhoissa, sillä sulkemisaika lähestyi ja päivä alkoi kääntyä iltaan. Tänne kannattaa ehdottomasti varata aikaa kokonainen päivä tai menee juoksuksi! 

Perjantai 3.7.


Edelleen jatkuvasta helteestä huolimatta nämä matkailijat eivät hyydy. Aamulla metrolla kohti Ile de la Citén saarella sijaitsevaa Notre Dame -katedraalia.

Pääsy katedraaliin on maksuton ja jonot kulkivat nopeasti. Odotellessa sai mukavasti napsittua kuvia päätytorneista, joiden takaa aurinko tosin aamutuimaan tuijotteli vastaan. "Meidän rouvamme" on yksi goottilaisen arkkitehtuurin taidonnäytteistä ja komeahan sitä oli katsella. Sisätilat oli kuitenkin mielestäni suhteellisen nopeasti nähty ja jatkoimme päivän nähtävyyskierrostamme Conciergerien vankilaan samaisella saarella.
Vankilan komeat ulkoiset puitteet Seineltä tähysteltynä.
Vankilavisiitti ei ehkä tuonut kuitenkaan vastinetta lähes kymmenen euron sisäänpääsymaksulle ja tyytyisin tällä tietämyksellä katselemaan hienoa rakennusta maksutta ulkoapäin. 

Tältä puolen kaupunkia hyppäsimme Seineä ajelehtivan Batobussin kyytiin (liput jälleen ennakkoon Suomessa ostetut ja tulostetut)ja risteilimme Seinen lukuisia siltoja alittaen aina Champs-Elyseelle saakka.
Batobussilla oli lähemmäs 10 pysäkkiä Seinen varrella. Kyytiin ja pois sai hypätä Hopp on-hopp off -tyyliin miten itse mielsi. Helteellä etenkin pysähdysten aikaan pleksien takana tarkeni mukavasti!
Katamaraaniajelusta huolimatta jalkoja kivisti niin, että köyhät kyykkyyn ja polkupyöräriksalla Diorille.
Pariisilaiset olivat kauhutarinoista poiketen kaikkialla ystävällisiä ja suorastaan sydämellisiä!
Päivä jatkuikin putiikkeja ja tavarataloja kierrellen. Mm. Printempsiltä löytyi Pariisin suurin kenkäosasto ja Galeries Lafayettellä kimalteli niin, että silmiä häikäisi. Nämä vilkaisunarvoiset ostoskompleksit löytyivät Bulevard Haussman -kadun varrelta.
Galeries Lafayetten loistoa.

Heinäkuun alennusmyynnit osuivat kohdalle sopivasti, 30-70% pois hinnoista!
Lyhyesti ruokajorinaa tähän väliin, sillä nälkä yllättää shoppailijat aina. Pariisissa emme syöneet yhtä ainoaa huonoa ruoka-annosta, juoneet pahaa drinkkiä tai joutuneet päivittelemään annosten hintoja. Etenkin Latinalainen kortteli oli täynnä hyviä ja Suomeakin edullisempia ravintoloita. Palvelu oli lähes aina erittäin sujuvaa ja asiakkaita muistettiin pienin lisukkein ja levein hymyin - no, ainakin meitä :) 
Maistoimme pizzaa, pihviannoksia, salaatteja (superhyviä!), jälkiruokia ja crepes -lettusia makeana ja suolaisena. Nam! Drinkit olivat huikean hyviä, etenkin niissä elohopealukemissa. Mojitot sulattivat kuitenkin näiden seikkailijoiden sääret spagetiksi ja saivat silmät tuikkimaan, joka kerta.



La Palette -ravintola muodostui kantapaikaksemme!
Niinkuin päivän puuhissa ei olisi ollut jo tarpeeksi, saimme vielä matkamme ehkä parhaan päähänpiston hypätä opastetulle iltakierrokselle kaksikerroksisella bussilla. Bussit starttasivat Champs-Elyseen Riemukaaren puoleisesta päästä ja tulivat muuten nopeasti täyteen, eli rannalle jäi kyydistä jääneitä ruikuttamaan. Bussiimme sattui ihana kohtelias kuljettaja ja hassu pulpattava opasnainen kanssamme yläkertaan. Pariisin ilta oli lämmin, auringon laskettuakin vielä kuuma ja kurvailimme verkkaiseen tahtiin pitkin Pariisia illan pimetessä sysimustaksi.
Ajelun aluksi kurkistus Eiffelin mittasuhteisiin.
Goodnight Paris!
Punaisessa myllyssä ei jauheta, vaan vatkataan, lanteita nimittäin.

Louvren pihamaalla keskiyöllä.

Lauantai 4.7.


Tänään vedetään kulttuuriöverit, nimittäin suuntaamme Louvreen matkassamme aiemmin noudetut etukäteisliput (täältä). Liput pystyi siis ostamaan ennakkoon ja ne sai noutaa miltä tahansa valitsemaltaan tämän lipputoimiston toimistolta ympäri Pariisia. Hinta Louvren pysyviin näyttelyihin 13,60€/hlö. Vinkki: Menkää Louvreen metroaseman kautta maan alta, säästytte maantason valtavilta jonoilta. Ehdimme jonottaa lippuinemme noin 10 minuuttia ja olimme jo valumassa kohti Mona Lisaa ja muita taideaarteita.
Maanalainen sisäänkäynti näyttää tältä.
Aphroditea esittävä Venus de Milo oli yksi Louvren päänähtävyyksistä.
Louvrea ei jaksa päivässä, enkä usko että viikossakaan kahlata kokonaan läpi. Kannattaa siis miettiä kartan kanssa, mitä haluaa ehdottomasti nähdä ja kierrellä oman mielenkiinnon mukaan mieleisiä kohteita. Vinkki: Napoleon III:n huoneet olivat aika hulppeat ja henkivät vaurautta.
Me kiertelimme katsomassa mm. Mona Lisan, Venus de Milon, Italian renesanssitaidetta (mm.Rafaellon "Petit Sain Michel") ja nuo Napoleonin huoneet. Kiitos, nyt riittää!

Pakollinen Pariisi-kohde oli mielestämme myös se kaikkien tuntema ja tietämä Eiffel-torni. Menimme ilman aikataulua illansuussa tänne jonojen jatkoksi (ylöshän pääsee useammasta tornin jalasta, kahdesta hissillä ja yhdestä portaita pitkin) ja jonotusajaksi taisi loppujen lopuksi tulla reilu tunti, ei siis hillittömän paha. Seisominen kyllä tässä vaiheessa viikkoa teki tiukkaa, eikä kova asfaltti alla tehnyt olosta yhtään leppoisampaa.
Täällä sitä nyt ollaan n.280 metrissä odottelemassa auringonlaskua.
Eiffel täytyy nähdä sen iltaloistossaan ja tasatunnein välkkyvä kaupungin symboli on huikea näky!

Sunnuntai 5.7.


Hyvää huomenta minulle! Jätän huonetoverini tyytyväisenä nukkumaan ja kurvailen metrolla Denfert Rochereau -asemalle. Aion nimittäin kadota aamupäiväksi maan alle, jonne ystäväni ei tohtinut lähteä. Les Catacombes eli Pariisin maanalaiset katakombit ovat niin kummallinen nähtävyys, että onhan siellä käytävä. Olin liikkeellä hyvissä ajoin, koska olin kuullut, että täällä on jonoja ja väkeä lasketaan maanalle vain pienissä ryhmissä..eikä vinkki osunut vikaan. Olin paikalla puolituntia ennen paikan aukeamista ja jonotin siitä huolimatta 2,5 tuntia!! Olin luovuttaa jo moneen otteeseen, mutta uhmasin omaa kärsivällisyyttäni ja viihdytin itseäni jutustelemalla muiden jonossa huokailevien kanssa.
Katakombit (alkujaan kalkkikivilouhokset) ovat maanalainen 300 kilometrin käytävien verkosto, jonne miljoonat pariisilaiset on haudattu 1700-luvulta lähtien hautausmaiden täytyttyä.
Innokkaimpia käytävien ystäviä kutsutaan katafiileiksi.
Reilun kilometrin mittaisen kiertelevän hautakierroksen sai kulkea omaan tahtiin ja karmivaa jäämistöähän riitti loputtomiin. Kohde oli erikoinen, puistattava ja kaukana glamourista, mutta jonotukseen nähden yllättävän lyhyt ja yksitoikkoinen. Olisi silti harmittanut, jos olisin jättänyt väliin.

Maan alta aurinkoon palatessani noukin ystäväni matkaan ja suuntasimme maanpäällisille leposijoille Cimetiere du Pére-Lachaisen hautausmaalle.
Hautausmaavierailua suosittelen lämpimästi, yksi hienoimmista näkemistämme paikoista ja kaikenkukkuraksi täysin ilmainen kohde. Täällä tunnit vierähtivät kauniita muistomerkkejä ihastellen ja kuuluisuuksien hautoja metsästäen. Olin etukäteen tulostanut kartan netistä, jonka kanssa oli helppo suunnistaa haudalta toiselle.
Tässä lepää säveltäjä Frédéric Chopin.
Hautojen ulkoasussa on vain mielikuvitus rajana.

Alueelta löytyivät viimeiset leposijat mm. seuraaville ehkä tuntemillesi hahmoille; Vincenzo Bellini, Moliére, Oscar Wilde, Édith Piaf ja Jim Morrison. Viimeiseksi mainitulla haudalla aikaansa vietti juopuneet ikifanit, jotka kunnioittivat idolinsa uraa omalaatuisella vinksahtaneella tavallaan. Meillekin vodkanaukkuja tarjottiin, mutta katsoimme viisaammaksi olla ajautumatta samaan alhoon tällä kertaa. 

Iltaa vietimme onnistuneesti Pariisin rytmikkäässä yössä ja päivän puuhat venyivätkin aamun pikkutunneille saakka.

Maanantai 6.7.


Rise and shine. Pitkän aamun jälkeen keräsimme vielä jäljellä olevat voimanrippeet ja suuntasimme kurkkaamaan aiemmin väliinjääneen Louvren kuuluisan lasikolmion.
Lähetimme viimein myös kortit kotiväelle ja vinkiksi tässä kohtaa - tarkistakaa, että ostatte Ranskan ulkopuolelle kuljettavat merkit..olisi joutavana jokunen maansisäinen merkki nimittäin :)

Päivä meni enimmäkseen palautuessa viikon ohjelmasta ja sulattelemalla kaikkia hienoja kokemuksia. Pariisi vei meidän sydämet ja pariisilaiset jäivät lähtemättömästi mieleemme auttavaisina ja iloisina. Muutamalla sanalla ranskaa ja aurinkoisella asenteella täällä pärjää paremmin kuin hyvin. Paikallisten apu tuli tarpeeseen etenkin metroporteissa, niihin useampaankin otteeseen jumiutuneena. 
Nauroimme mahat kippurassa ja repesipä yksi junavaunullinen matkustajiakin meidän kanssa höhöttämään, eikä loppua tahtonut tulla ollenkaan. Jäädessämme pois omalla pysäkillämme taaksemme jäi kuuluvat harmistuksen huokaukset ja iloiset toivottelut.

Tiistai 7.7.


Viimeinen matkapäivä vietettiin kierrellen St.Germain des Pres´n alueella pieniä putiikkeja tutkiskellen ja omia hotellinnurkkiamme hyvästellen. Tässä vielä tunnelmakuvia matkaltamme. Au revoir Pariisi!








 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti