perjantai 1. tammikuuta 2016

Jouluntaikaa Berliinissä 2013

Näitä matkakertomuksia kun nyt tuntuu syntyvän, niin antaahan tulla vaan!

Sydänjuuria myöten jouluihmisenä katselin vuosia haikeana matkalehtien taianomaisia reissutarinoita Keski-Euroopan joulumarkkinoilta, kunnes tartuin härkää sarvista ja toisen jouluhöhlän kanssa varattiin matka Berliiniin, Saksaan. Suorat lennot löytyi suhtedullisesti Finnairilta (n.140€/hlö) ja hotellikin löytyi pienen kahlaamisen jälkeen keskeiseltä paikalta kaupunkia. Tällä  kertaa yövymme Winters hotel Gendarmenmarkt´ssa Charlottenstrasse 66:ssa.

Joulunodotus näkyi Berliinissa potenssiin sata suhteessa kotipuoleen. Kadut, rakennukset, ostoskeskukset..kaikki oli ihanasti kuorrutettu joululla, eikä se tuntunut pisaraakaan liialta vaan joulumieli hiipi väkisinkin ajatuksiin..tai no, eipä tuota tarvinnut kovasti vastustellakaan ;)
Matkallemme vastakohtia tuo myös mielenkiintomme Saksan sotaisaan historiaan, erityisesti natsivallan aikoihin, juutalaisten kohtaloon ja kylmän sodan vaiheisiin. Lähdetään siis tätä eriskummallista polkuamme kulkemaan.

1. päivä


Olemme olleet ajoissa liikkeellä ja meillä on täysi päivä aikaa tutustua tähän hyiseen kaupunkiin. Talven viimat tuntuvat kaupungissa hurjan purevilta. Ensimmäiset sadat metrit hotellilta menee töllistellessä kaikkialla roikkuvia joulukoristeita niskat vinossa. Etsimme kulkiessamme harvoja jäljellä olevia muurinpalasia ja löydämme itsemme entisen Länsi- ja Itä-Berliinin väliseltä rajanylityspaikalta. Checkpoint Charlie on yksi tärkeimmistä kylmän sodan symboleista ja edelleen paikallaan muistuttamasta toisen maailmansodan jälkeisestä kaupungin kahtiajaosta.

Itä-Berliini oli DDR:n (Neuvostoliitto) vallassa ja Länsi-Berliini taas länsiliittoutuneiden (Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat) komennossa. Jako sinetöitiin DDR:n rakennuttamalla muurilla 1961. 

Saksan historian yksi pahamaineisimmista kaduista lienee Niederkirchenstrasse (entinen Prinz Albrecht strasse), joka oli  natsivallan tärkeimpiä osoitteita. Täällä sijaitsi mm. salaisen poliisin Gestapon päämaja.
Päämajan raunioita karussa asussa.
Raunioiden päälle on rakennettu natsivallan kauheuksia esittelevä valokuvanäyttely Topographie des Terrors, jonka kävimme katsomassa. Suosittelen paikkaa vain aikuisille ja kylmähermoisille. Kuvat ovat aitoja ja noiden ihmisten kärsimykset konkretisoituvat todella. Jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, menkää ehdottomasti katsomaan (ilman lapsia).

Mutta jatketaanpa päivää eteenpäin, ettei tästä tule pelkkää historialuentoa kuitenkaan! Hotelliltamme on jälleen kätevästi kävelymatka valtaosaan käyntikohteistamme, joten jalkaa toiseen eteen vaan.

Täällä olisi päässyt testiajolle Trabantilla eli tutummin Trabilla. Suomessakin näitä "muoviautoja" myytiin 60-luvulla ja ne tunnetaan erityisesti toivottoman hitaana, mutta suosittuna aikansa autona, jotka oli kasattu halvalla turvallisuudesta tinkien.
Potsdamer Platz on uudelleenrakennettu moderni aukio, joka tuhoutui täysin toisessa maailmansodassa (kuten valtaosa Berliinistä). Nykyään vuosikymmeniä tyhjillään lojuneelta jättömaalta löytyy pilvenpiirtäjiä ja muita mielikuvituksellisia rakennuksia, kuten Helmut Jahnin suunnittelema Sony Center. Täältä löytyi myös esimerkiksi joulun ihmemaa, valtava Arkaden-ostoskeskus ja matkamme ensimmäiset joulumarkkinat, iiiik!

Potsdamer Platzin joulutunnelmaa <3 Näille markkinoille ei ollut pääsymaksua lainkaan.

Arkaden -ostoskeskuksen pääsisäänkäynnillä.

600 miljoonan euron lasi- ja teräsrakennelma Sony Center.
Joulumarkkinoiden tuoksu on valloittava, tekee mieli maistella; saksalaisia makkaroita ja perinneherkkuja, vohveleita, leivoksia..kaikkea hehkuglögillä alas huuhdeltuna. Lapset luistelevat ja laskevat mäkeä, ihmiset nauravat isoon ääneen ja esillä on mitä erilaisempia ihania esineitä kotiinvietäväksi. Vaikka ostokset omalta kohdalta jää vähäisiksi, tuottaa suurta riemua tutkia kojujen antia ja hipelöidä kauniita tavaroita.

Koska edessämme on ainakin kahdet muut joulumarkkinat, maltamme jatkaa matkaa. Tunnelma vaihtuu nopeasti takaisin synkempään. Vierailemme Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkillä. Pimeässä!
Muistomerkki koostuu 2711 erikorkuisesta kivipaadesta 19 000m2 kokoisella aaltoilevalla alueella. Ahtaassa ja tällä kertaa todellakin pilkkopimeässä labyrintissa kulkeminen oli hiljentävä ja vähän pelottavakin kokemus. Paasien takaa tupsahti jokunen kulkija melkein syliin ja ainakin oma sydämeni loikkasi kurkkuun joka kerta.

Muistomerkin alta löytyy maksuton opastuskeskus, joka oli myös erityisen pysäyttävä kokemus valokuvineen ja kertomuksineen.
Opastuskeskuksen valokuvasatoa - Auswitch.
Muistomerkin läheisyydestä löytyi myös pimeässäkin suunnistaen paikka, jossa Hitlerin bunkkeri sijaitsi. Sijainnista muistuttamassa on ainoastaan pieni kyltti, koska paikalla on tänäpäivänä vain tylsästi parkkipaikka. Hyinen tunnelma alkaa vallata mielenkin, sillä talvinen myrsky alkaa riepotella maisemaa ja vettä heittelee jo lähes vaakaan. Jatkamme kuitenkin sitkeästi kohti illan viimeisiä etappeja.

Kuljemme Berliinin tunnetuimman symbolin lävitse, otamme vain pikaiset kuvat, koska sade ehtii varjoista huolimatta kastella.
Brandenburgin portti on 1700-luvulla rakennettu kaupunkiin johtava portti ja se toimi myös rajanylityspaikkana. Portilta alkaa Berliinin pääkatu, Unter den Linden (Lehmusten alla), jonka lehdettömät lehmukset myös oli koristeltu jouluvaloin.

Unter den Linden kovin jouluisena..
Olemme kutakuinkin litimärkiä ja sateenvarjot sojottaa puhureissa kaikkiin ilmansuuntiin, mutta pian pääsisimme valtiopäivätalon lämpöön ja kiipeämään sen lasikupoliin. Hipsimme lyhyen matkan portilta kohteeseemme eli juoksemme kaatosateessa. Tänne pääsee vain etukäteen anotulla luvalla ja olin tehnyt hakemuksen sähköisesti hyvissä ajoin. Lupaa anoessa tuli antaa aika, jolloin rakennukseen aikoi tulla. Meidän aikamme olisi vasta pitkän odottelun päästä, mutta kenties kelistä johtuen meidät laskettiin suoraan sisälle.

Niin..sisälle..ei tämä voi olla todellista!! Valtionpäivätalon eli Reichstagin kupolissa lämpötila on yhtä kuin asteet ulkona! Tokikaan ei sada, mutta huh huh. Tästä virheellisestä luulosta johtuen kiersimme demokratian näkyvyyttä kuvaavat kierreportaat kupolissa nopeasti ylös ja takaisin alas.
Valtiopäivätalo paloi 1933 ja kunnostettiin myöhemmin takaisin liittopäivien käyttöön 1999. Paremmalla ajalla, paremmassa säässä tästä olisi saanut paljon enemmän irti. Kohde on kuitenkin maksuton, mutta tuo ennakkolupa tarvitaan, sen voi hakea täältä. Kupoli on vieläpä avoinna aamukahdeksasta aina puoliyöhön.

Nyt hotellille, vaatteet vaihtoon ja peiton alle!

2. päivä


Päivä alkoi edellistäkin vilpoisampana, uutiset kertovat ennätysmyrskyistä alueella. Mutta meitähän ei myräkät pitele, eihän? Kävelyn sijaan kuitenkin matkaamme lähijunalla katsomaan maailman suurinta ulkoilmamuseota eli jäljellä olevaa muurin pätkää East Side Gallerya



Alkuperäistä muuria on paikallaan enää 1,3 kilometrin mittainen pätkä ja se on saanut graffittitaiteilijoiden avustuksella päivitetyn ulkoasun. Näinkin lyhyen ulkoilun aikana kenkäni kastuvat läpimäriksi ja kirjaimellisesti vettä kengässä tirskuen kiirehdimme entisen Itä-Berliinin henkeä huokuvalle entiselle karjamarkkinapaikkana toimineelle Alexanderplatz -aukiolle ja lähimpään ostoskeskukseen kenkäosastolle päivittämään kuivempiin kalosseihin.

Olo helpottui kummasti ja lämpö palaili jäseniin pikkuhiljaa. Lämpö karkaa aina ylöspäin? Kaivamme jälleen ennakkoon ostetut liput taskuistamme ja nousemme ylös Fernsehturmiin eli Berliinin televisiotorniin, aina 203 metriin saakka. Lippuja on useammantyyppisiä, itse valitsimme Fast view -liput ja hankimme ne täältä.
Lumipyryn hälvenemistä odotellessa..

Pikkuhiljaa maisemat alkavat avautua. Taustalla näkyy Berliinin suurin puisto, Tiergarten, jonne haluaisin palata kesäaikana tutustumaan, kuten koko läntiseen Berliiniin.
Alexanderplatz´lla odottavat myös seuraavat joulumarkkinat, jotka ovat hyvin ensimmäisen kaltaiset höystettynä tivolitunnelmalla maailmanpyörineen. Täällä maltamme pysähtyä maistelemaan enemmänkin perinteisia saksalaisia herkkuja kuten Eisbein-sianpotkaa. Annos sopii erityisen nälkäiselle ja se hapankaali..perinneruokaa tai ei, mutta ei sovi omaan nirsoon suomalaiseen suuhuni. Tunnelman ja ihmisten takia tänne voisi tulla vaikka joka päivä.
mmmm..
Täälläkin luistellaan, harmi kun jäi hokkarit kotiin :)
Alexanderplatz´n ympäristössä oli muuten hyviä ostosmahdollisuuksia. Täältä ostin laskettelupuvun 84 eurolla, kun sama setti oli Suomessa hintaan 299€. Niin ja ne kengät tietysti ;)

3. päivä


Tänä aamuna ehdin ikuistaa nämäkin veijarit!
Ampelmännchen liikennevalotyypit!
Aamun tärkein etappi on nähdä maailman kaunein nainen Nefertiti. Nefertitihän oli kauneudestaan tunnettu Egyptin kuningatar ja Faarao Amenhotep IV:n päävaimo. Matkalla museosaarelle ohitimme myös komean Berliinin tuomiokirkon, jossa emme kuitenkaan malttaneet pysähtyä. 

Valitsimme museosaaren vaihtoehdoista egyptiläisen museon eli Äpygtisches museum & Papyrussammlungin. Lippujono mutkitteli museoiden pihamaalla, mutta jos ei halua jonottaa yhteislippuja kaikkiin museoihin, voi meidän tapaamme oikaista muistaakseni oikealla puolella sijaitsevaan rakennukseen, josta liput egyptiläiseen museoon sai jonottamatta lainkaan. Paikalla ollut vartija vinkkasi meidät oikeaan osoitteeseen.
Kuningas Seti I Osiris-jumalan edessä.
Keskeneräiseksi jäänyt patsasluonnos Nefertitin päästä.
Oikeaa lopullista patsasta ei saanut valokuvata lainkaan ja tiukkailmeiset vartijat pitivät huolen, että näin myös tapahtui. Jos Egyptin historia yhtään kiinnostaa, tänne siis. Näyttelyssä oli lukuisia mielenkiintoisia esineitä, mukaanlukien aidot sarkofagit.

Palataksemme lähemmäs nykyhistoriaa halusimme raottaa lisää myös paikallista menneisyyttä Saksan historian museossa (Deutsches historisches museum). Kyseinen museo sijaitsee komeassa barokkirakennuksessa, Zeughausissa, Unter den Lindenilla. Edelleen tykkäämme pitää museovisiitit sopivan kevyinä, ettei ähky yllätä ja ohitamme muutamia aikakausia matkalla kohti 1900-lukua.
Tähdin merkittyjä juutalaisia.

Museo on aiempien nähtyjen rinnalla hyvin kevyt ja kouluinformaation tasolla. Juurikaan uutta tietoa ei mukaan tarttunut, mutta täällä oli taas iso valikoima esineistöä nähtävillä, mm. V-2 raketti, joita leireillä kasattiin. Museoon on huokeammat liputkin, 8€/hlö ja alle 18-vuotiaat pääsevät sisälle ilmaiseksi.

Ennen kolmansia joulumarkkinoita kiertelimme kaupungilla katsellen ja kummastellen. Hauska käyntikohde on Fassbender&Rausch suklaaputiikki, jossa on hämmästyttävä valikoima mitä koristeellisimpa suklaita ja tuliaiset tarttuu varmasti mukaan. Taisimme jonkun kilon tuoda Suomeen lahjoiksi ystävillemme :)
Näitä kaupungille viljeltyjä erinäköisiä nalleja oli mukava bongailla, ainakin viisi löydettiin.
Jos lompakonpohja ei ammota tyhjyyttään vielä, kannattaa piipahtaa luksustavaratalo Quartier 206:ssa kuin myös Berliinin Lafayttesissa, joka on pariisilaisen alkuperäisversionsa kaltainen kimalluksineen.
Quartier 206
Komeilla kärryillä olisi täälläkin päässyt hevostelemaan, mutta tyydyimme tällä kertaa vain ihastelemaan prinsessavaunuja ja rapsuttelemaan hevosia.

Ennen markkinavilinää kävimme myös syömässä hotellimme läheisyydessä pidemmän kaavan mukaan. Herkuttelimme upean salaattipöydän antimia ja muhkeat pääruuat jälkiherkkuineen. Tuhdisti vatsat pullollaan siirrymme muutaman kymmentä metriä Gendarmenmarkt -aukion joulutunnelmaan.
Väkeä on valtaisaksi ruuhkaksi asti.
Nämä markkinat vei voiton. Tunnelma oli katossa ja täällä oli myös hillittömän hauskaa ohjelmaa. Paljon erikoisia käsitöitä, upeita joulukoristeita (joita hankimme kotiin useampia, pakkaavat esineet huolellisesti matkustuksenkestäväksi) ja jälleen runsas valikoima herkkuja. Ihanaa! Pieneen sisäänpääsymaksuun kannattaa kuitenkin varautua, käydessämme taisi olla euron luokkaa per nenä.
Hulvaton joulusirkus.
Seurailimme talvisirkuksen esitystä, kun yllättäen vatsaani iski kova kipu. Arvelin ylensyönnin kipruiksi, mutta jonkinasteiseksi ruokamyrkytykseksihän se siitä kehkeytyi. Yö meni valvoessa, oksentaessa ja kuumeillessa.

4. päivä


Aamun olo oli hyvin hutera, mutta kivut olivat lakanneet ja jäljellä enää ilkeäätekevä vellova olo. Vastusteluista huolimatta halusin jatkaa suunnitelmiamme, kerran tänne asti on tultu :)
Kävelystä ei tosin tullut huippauksen vuoksi mitään ja taksi vei meitä tämän päivän paikasta toiseen.

Olimme hankkineet yhteisliput netistä Sea Life Berliniin ja Madam Tussaud´siin. Lipuille ei ollut määrättyä käyttöpäivää, mutta käyntijärjestyksellä oli väliä. Joten kalat, täältä tullaan!
Sea Life oli ihan mukava paikka, mutta näyttelyn päättävä "merisukellus" miljoonien litrojen tankkiin oli suuuuuuuri pettymys. Pieni määrä ihmisiä siis suljetaan reilunkokoiseen lieriöön, joka tekee ikäänkuin syvänmerensukelluksen valtavassa vesisäiliössä. Samat kalat näkyivät koko matkan alas ja lieriön lasi oli itseasiassa niin likainen ja limottunut, ettei siitä paljoa läpi nähnytkään.

Taksi sai siirtää meidät Unter den Linden -kadun toiseen päähän vahakabinetin sisäänkäynnille. Edellisestä kohteesta saamilla lipuillamme pääsimme suoraan sisälle jonottamatta. 
Vahakabinetti oli hauska, mutta melko lyhyt. Ihan kaikkia esillä olleita julkisuudenhenkilöitä emme tunnistaneet, mutta valtaosan kuitenkin. 
Viimeinen päivä vierähti ihan mukavasti vain muutamilla huimauskohtauksilla ja ruokahaluttomuudella. 

Berliini joulukuussa on kylmä (todella kylmä), tunnelmallinen ja miellyttävän oloinen kaupunki. Ihmiset olivat aika etäisiä ja hymyilivät vain harvoin. Tänne olisi ehdottomasti kuitenkin mukava palata kesäkuukausina. Berliini oli myös suurkaupungiksi huomattavan edullinen. Toivottavasti saan kirjoittaa tänne kesäversion vielä jonain päivänä!
Tuliaisia omalla paikallaan :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti