Pyrähdys Kööpenhaminaan

Jäi edellisessä postauksessa hämäränpeittoon tuo salaperäinen kevätkohteemme, josta höyrysin aiemmin. Suunnaksi valikoitui nimittäin aurinkoinen Tanskanmaa ja sen iloiseksi luonnehdittu pääkaupunki, Kööpenhamina.

Siitä se ajatus sitten lähti..

Kaksi niin toisensa kaltaista, uteliasta maailmankatselijaa pakkaa laukkunsa, ajelee yönkähmässä lentokentälle ja jälleen yksi ikimuistoinen matka voi alkaa. Kotimaisin siivin pyrähdämme ajatustakin nopeammin Kastrupin kentälle, josta jatkamme matkaa juna-metro-yhdistelmäkuljetuksella eteenpäin lähemmäs keskustaa.

Helsinki-Vantaan munapedit täytyi testata pikaisesti!

Hotellivalinnasta aivan lyhyesti, lähinnä varoituksena matkaa suunnitteleville. Suhteellisen edullinen matka varattiin Travelstartin kautta ja hotelliksi valikoitu, nimestään poiketen vain hostellitasoinen Hotel Copenhagen. Aika suuri nimi, pienelle putiikille, mutta senhän on oltava ihan hyvä..eikö? 
Ei huonoa ilman hyvääkin tässä tapauksessa; katu oli varsin rauhallinen ja metro nurkan takana..mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäikin. Miinuslistalta löytyy mm. ilmastoinnin puute (järjettömän kuuma koko päivän auringossa kylpevä huone), huone oli likainen (edes lattioita ei ollut imuroitu), suihkut pahoin kalkkeutuneet ja pinnat pinttyneet. Pahinta kuitenkin kaikessa oli hämmentävän tympeä henkilökunta, joilta ei herunut edes asiakaspalvelun perusteita, saati iloista asennetta. Ensimmäinen laatuaan tällainenkin kokemus, joka ei kuitenkaan muuten upeasta reissusta tehnyt vähemmän hienoa. Joten eteenpäin!

Värikäs Nyhavn satama-alue.

Keväinen Kööpenhamina on kyllä viehättävä kaupunki, täydellinen ajattomaan kuljeskeluun (ja tietenkin kuvailuun). Lämmintä riitti alusta loppuun, päälle 20 astetta jokaisena päivänä, onneksi tuli kesävaatteet viimehetkillä viskattua laukkuun!

Halpaa täällä kyllä ei ole. Jo ruokaan saa uppoamaan pieniä omaisuuksia. Metroon, jota tosin ei välttämättä tarvitse kenttäkuljetusta lukuunottamatta käyttää, katoaa huomaamatta myös kymmeniä euroja, koska matkaajille ei ole enää tarjolla edullisempia könttälippuja tai turistialennuksia. Metroon lippu ostetaan aina asemalta automaatista ja se on voimassa tunnin ostohetkestä. Henkilökuntaa tai lipputoimistoa asemilta ei löydy, eli automaatilla täytyy pärjätä, mutta on kyllä lapsenkin taidettavissa, no hätä.

Olin ehtinyt lukea värikkäästä satamamiljööstä, joka olisi varsinainen viihdekeskus ja elämää sykkivä keidas keskellä kaupunkia. Nyhavn oli kutakuinkin sitä mitä luvattiinkin; ihania värikkäitä taloja, paljon ihmisiä syömässä, juomassa, viihtymässä. Auringonsäteet välkehtivät satama-altaassa ja Tanskan liput heiluivat kymmenien purjelaivojen mastoissa isänmaallisuutta ylpeästi hehkuttaen. 

Kuljeskelemme ihmisvilinässä ja päätämme palata myöhemmin maistelemaan paikallisia herkkuja johonkin houkuttelevista kadunvarsiravintoloista. Pikavilkaisu karttaan ja suunta rantaviivaa myötäillen kohti pientä merenneitopatsasta. Kävelymatkan varrella olisi paljon muutakin nähtävää.

Amalienborgin linnan vartijat.

Tanskan kuninkaanlinna, rokokoo-henkinen 1700-luvun Amalienborg, levittyy ympärillemme useine mahtipontisine rakennuksineen, joita vartioivat tiukkailmeiset karhunnahkalakkiset miehet. Vain yhden symmetrisen aukion ympärillä seisovan linnanrakennuksen katolla liehuu Tanskan lippu, joka tarkoittanee jonkun kuninkaallisen perheenjäsenen olevan kotosalla. Mahtaisiko se olla moderni kuningatar Margareeta II tupakankellastamine hampaineen? Tarinoita vuodesta 1972 Tanskaa hallinneesta räväkästä kuningattaresta oli hauska lukea iltaisin hotellin sängyllä lojuen. 

Kaunis sää sai meidät pysymään ulkotiloissa ja mahdolliset linnavisiitit jäivät kokonaan välistä. Linnan vierestä löytyi, kuin kätkettynä, rauhallinen pieni puisto, jossa keikuimme kukkien seassa kuvaillen. Löysimmepä kaupungin komeimman suihkulähteenkin!

Rantareitti tarjoili paljon katseltavaa ja viimeistään tässä kohtaa arki kotona oli katoava muisto vain. Lomafiilis on vaan niin ihmeellinen, murheet kutistuvat olemattomiin ja stressitaso romahtaa nollaan. Ihanaa!

Kööpenhaminan oopperatalo taustalla.

Kastellet -linnoitusalueen reunamilla on aurinkoisia rinteitä istuskeluun.

Herra H.C.Andersenin satu kertoo onnettomasta merenneidosta, joka vaihtaa puhekykynsä ihmisjalkoihin voittaakseen prinssin sydämen, mutta joutuukin mykkänä todistamaan miten prinssi hylkää tämän ihmisprinsessan vuoksi. Epätoivoisena tyttö heittäytyy mereen ja muuttuu meren vaahdoksi. Särkynyt sydän..kukapa ei voisi samaistua tähän surulliseen tarinaan?

Den lille havfrue.

Patsas oli odotuksiin nähden hyvinkin maltillisen kokoinen, mutta sen tarina on ilmeinen. Merenneito katsoo sydän sirpaleina kauas merelle. H.C.Andersen on varmasti Tanskan kuuluisin satusetä, joka 1800-luvulla kirjoitti merenneidon tarinan lisäksi myös muunmuassa rumasta ankanpoikasesta ja keisarin uusista vaatteista. Tunnettu kynäniekka kuoli ja haudattiin Kööpenhaminassa 1875. Hänen muistokseen pystytettyjä patsaita löytyy kaupungista useampikin, mutta me vierailimme Rosenborgin puutarhan versiossa.

Skt. Albans kirke vuodelta 1887.

Merenneitopatsaan läheisyydessä on viehättävä Kastellet-linnoitusalue, josta löytyi kokonainen kirjo erilaisia lintuja uiskentelemasta, tähän jämähdettiin kuvaamaan joutsenet, haikarat ja erilaiset vesilinnut - varsinainen luontoiltapäivä. Alueella on myös kaunis Churchillparken ja sen brittiläinen Pyhän Albanin anglikaaninen kirkko. Kuin tupsahtaisi keskelle englannin maaseutua tosiaan! Täällä tunnelma oli suorastaan nautinnollisen rento ja kiireetön, ihmiset istuskelevat nurmella, ulkoiluttavat koiriaan ja ihastelevat maisemia. Ja mikä parasta, tämäkin kohde on täysin maksuton.

Vatsanpohjalla kurninut nälkä ajoi meidät kuitenkin takaisin Nyhavnin ihmisvilinään. Entten tentten..valittiin ravintola, jossa kävimme käsiksi grillipuffettiin. Ruoka oli hyvää, oikeinkin hyvää. Mutta..vaikka Nyhavn huokuu vanhaa Kööpenhaminaa ja puitteet ovat huikeat, täällä idyllinen miljöö kuitenkin kohtaa hämmentävän kehnon palvelun, joten mielikuvat käsinkosketeltavan lämminhenkisestä ilmapiiristä karisevat nopeasti tuhkana tuuleen. Tämä ikävä havainto elää läpi nelipäiväisen matkamme, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kuitenkin meidän asenteellamme tämäkin jää vain haalenevaksi muistoksi muuten hienosta kokemuksesta. Ehkä matkassamme oli tämän osalta vain ripaus kehnoa tuuria!

Kööpenhaminassa tehdään ostoksia pääasiassa Stroget-kävelykadun varrella ja sitä ympäröivillä kujilla. Liikevalikoima on runsas, mutta ei päätä huimaava. Paljon ketjuliikkeitä ja tunnetut ökymerkit ovat helposti poimittavissa. Täällä tuntui ruuhkaa riittävän arkenakin joten alueen herkkukahvilat vetivät magneetin lailla puoleensa vetämään henkeä hulinan keskellä.

Tätä kahvilaa ei voi kehua liiaksi!

Daily -kahvila yläkerrasta.

Kahviloista nostan tämän ykköseksi ja ihan syystä. Daily-kahvila osoitteessa Frederiksborggade 10 tarjoilee kaupungin herkullisimmat juustokakut, mutta myös salaatit ja suolaiset piiraat, munakkaat ym. Kahvila on myös viihtyisä ja sisustaltaan uniikki. Täällä poikkeuksellisesti myös palvelu oli vilpittömän iloista ja lämminhenkistä. Ei ole siis ihmekään, että palasimme tänne toistamiseen..

Kaupungin puistot olivat ehkäpä parasta antia matkallamme (ellei kakkuja ja suklaapullia lasketa), ainakin näillä suorastaan hellelukemilla. Juustokakkuövereiden jälkeen on palkitsevaa kulkea löysäillen Rosenborgin linnan puistossa. Puisto on vasta heräämässä täyteen kukoistukseensa näin toukokuun alussa, mutta se on vajavaisuudestaan huolimatta miellyttävä ja kesäinen. 

Kuva napattiin ennen puistonvartijan paikalle saapumista..

Puistoa reunustaa komea 1600-luvun renesanssityylinen Rosenborgin linna, jota kuninkaalliset alunperin asuttivat. Nykyään tuo näyttävä rakennus toimii museona ja on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Aavistuksenkin huonommalla säällä olisimme varmasti tutustuneet möys linnan sisätiloihin.

Rosenborgin linna.

Linnan kupeessa kasarmillaan kuninkaallinen vartijakaarti harjoittelee täsmällisiä askelkuvioitaan, jäämme seurailemaan heille ilmeisen tuttua rutiinia. Myöhemmin ryhmä vartijoita marssii täältä Amalienborgin linnaan kello kahdeksitoista vahdinvaihtoa varten ja kas kummaa, satuimme paikalle juuri parahiksi.

Lomalla on ehkä antoisinta vaan heittäytyä elämyksiin ja tunnelmiin, kulkea päättömästi pitkin kaupungin katuja ja törmätä erilaisiin ajatuksia herättäviin tai innostaviin kohteisiin.

Lego-kaupan aulassa äimistelemässä.

Korkkarit jäi kotiin..

Hauska yksityiskohta kadunkulmassa.

Kööpenhaminassa on ilahduttavaa se, ettei käyntikohteiden osalta tarvitse käyttää halutessaan omaisuuksia rahaa. Yksi helmi näiden joukossa on kuuluisan maksullisen Rundetaarn-tornin sijaan kiivetä Christiansborgin linnan maksuttomaan torniin (katso nettisivut). Tornissa voi valita käyntikohteekseen myös yläilmoissa sijaitsevan ravintolan, jos lompakko on kerännyt ylimääräistä elopainoa vaivoikseen.

Maisema Tårnetista, Kööpenhaminan korkeimmasta tornista.

Christiansborgin palatsi sijaitsee keskeisellä paikalla Slotsholmenin saarella. Kuninkaallisten muutettua tulipalon jälkeen täältä Amalienborgiin 1794, rakennuksiin ovat asettuneet mm. Tanskan parlamentti, korkein oikeus ja pääministerin toimisto. Paikalta löytyy myös alkuperäiset ja yhä toimivat kuninkaalliset hevostallit. Sinne siis!

Christianborgin palatsi ja tårnet, jossa vierailimme aiemmin.

Kuninkaalliset hevostallit. Wau!

Kuninkaalliset hevostallit ovat hevosihmisten must see -listalla 50 Tanskan kruunun käyntimaksua vastaan. Täällä asustavat kuninkaallisen perheet hevoset vaunuineen, joita käytetään julkisissa tapahtumissa ja esiintymisissä. Tallien valmistuttua 1745 sitä asutti jopa 250 hevosta kerrallaan. Nykyään asukasluku on kuitenkin hillitympi, noin 14-16 karvaturpaa. Varsinaisten tallien ohessa on myös pieni museo ja lahjatavaraputiikki. Täältä tarttui mukaan vähäiset tuliaisostokset tyttärelle, yllättäen hevosaihein.

Iltahuveiksi suuntasimme paikalliseen Tivoliin, joka ei suinkaan ole kotopuolen kaltainen urheilukentälle pykäisty ylihintainen läjä vaatimattomia laitteita vaan käsittää kokonaisen huvipuiston ja ravintolamaailman kauniissa puistomaisessa ympäristössä.

Turhan huimaa, perinteinen vuoristorata sopi meille paremmin!

Kiinalainen pagodi Tivolin upeissa iltavaloissa.

Tivoli on itseasiassa maailman toiseksi vanhin huvipuisto ja sen puinen vuoristorata vuodelta 1914 on maailman kolmanneksi vanhin. Yleisölle Tivolin ovet avautuivat ensikerran jo 1843. Täällä kuvetta oli kuitenkin kaivettava, koska pääsylippu alueelle maksoi 100DKK eli karkeasti 15e. Laiteintoilijoille oli erikseen myytävänä ajeluihin oikeuttavat "rannekkeet". Me ostimme yhden ajelun Tivolin sisältä, koska perinteikäs vuoristorata oli koettava! Heti sisäänpääsyn jälkeen tarjolla oli maksuton ulkoilmateatteri, pantomiimia. Seurailimme esitystä hetkisen nurmella makoillen, mutta tyylilaji ei aivan osunut makuhermoihimme ja karkasimme kiertelemään puistoa.

Sisäänkäynti sisäpuolelta.

Ihanat melkein oikeat kiraffet :)

Oliko se Tanska vai Dubai? Tämän palatsin pihalla tallusteli riikinkukkokin!

Tivoli oli ihan mukava kokemus, vaikka ennakkoon kehutut kulinääriset nautinnot eivät haaviimme tarttuneetkaan. Ensimmäisessä ravintolassa meitä ei tervehditty - odotimme aikamme, kunnes tarjoilija tuli sanomaan, että pääsemme pöytään 10min kuluttua. Odotimme tuon ajan tuplasti ja seurailimme, miten vain neljässä pöydässä ihmisillä oli ruokaa. Poistuimme siis pian takavasemmalle ja kohti seuraavaa yrittämää. Tämäkään ei ihan putkeen mennyt, ei palvelun eikä ruoan maun osalta. Mikä näitä ravintoloita oikein vaivaa!? Mutta nälkä oli kuitenkin lopulta taltutettu, jes!

Ruokapettymyksistä makujen taivaaseen. Tässä kaupungin vähintään kakkossuosikiksi noussut kahvila/lounasravintola, joka vei kielen mennessään ja jätti kuplivan iloisen mielen. Tuhansien ruusujen arvoinen Cafe Flottenheimer osoitteessa Skindergade 20. Kurkkaa heidän kotisivuilleen!

Mansikka-pähkinä-vuohenjuustosalaatti höysteillä :)

Cafe Flottenheimer, Copenhagen.

Paikan henki oli rustiikkinen, välitön ja hauska. Tarjoilija oli hymyilevä ja atmosfääriin sopivan karismaattinen nuorimies, joka sai kyllä ryöpyn kehuja kahdelta nälkäiseltä suomituristilta. Söimme runsaat huippusalaatit ja palan painikkeeksi saimme kotitekoiset limonadit, jotka tarjoiltiin pillein varustetuista lasipurkeista. Kaikki oli aivan täydellistä! Kiitos ja kumarrus, aplodit ja amen.

Viimeisenä päivänä päätimme suunnistaa paikalliselle hautausmaalle etsimään H.C.Andersenin viimeistä leposijaa ja nauttimaan edelleen siniseltä taivaalta paistavasta auringosta ennen paluuta Suomen "kesään". Kaupungin hautausmaa, Assistens Kirkegård sijaitsee aavistuksen keskustan luoteispuolella, mutta kuitenkin kävelyetäisyydellä. Matkan varrelta voi bongata mm. useammankin kirkon, pienet Folkets ja Hans Tavsens -puistot sekä katutaidetta graffitien muodossa.

Katukuvaa matkalla hautausmaalle.

Hautausmaa poikkesi kovasti meille tutusta tiukkien säännösten valtaamasta ei koiria hyväksyvästä kirkkomaasta. Täällä mietimme, onkohan kuvaaminen miten soveliasta, kunnes huomasimme ne kymmenet muut ihmiset, jotka olivat tulleet eväsretkelle, aurinkoa ottamaan ja leikittämään koiriaan :)Puistomainen tunnelma ja iloiset vapaapäivää viettävät ihmiset saivat meidätkin viihtymään hautausmaalla useamman tunnin. Etsitty leposijakin löytyi helposti, mutta paljon muutakin kuvattavaa sattui kohdalle.

Visiitin arvoinen alue kaupungissa on myös itäpuolella keskustaa sijaitseva Christianshavn, jossa ilmapiiri vaikuttaa rennolta ja iloiselta. Rantapuistot, sillat, kanaalinrannat ja ihmisiä vilisevät kadut saavat hyvästä tuulesta jos mahdollista entistäkin paremman. 

Kööpenhaminasta päällimäisenä jäi mieleen helppous, mukavat välimatkat, aurinkoinen kevät ja puistot, kaikki se vehreys ja runsas kasvillisuus. Niin ja ne linnut! Kesyhköjä joutsenia siellä täällä ja veikeitä kukertavia puluja lätäköissä kylpemässä.

Ehkäpä kallis hintataso, paikoin hyvinkin välinpitämätön ilmapiiri ja uupuva palveluhenkisyys ovat painava syy olla tulematta tänne uudestaan. Mutta ehdottomasti kaupunki oli yhden käynnin arvoinen! Nappiin osunut matkaseura ja upea sää tekivät matkastamme arvokkaan ja unohtumattoman. 

Farvel Copenhagen!