Ihana, ihmeellinen Lontoo & Harry Potter

Nojaillessani raamikkaan supersankarin kylkeen keskellä kulttuureja kuhisevaa Camden Townia, hymähdän hiljaa mielessäni,tässä elämä on. Ja tässä tulee Lontoo!

Brexit-kohun jyllätessä sateisessa Suomessa, Lontoossa paistaa aurinko ja luulisi-että-turisteihin-lopenkyllästyneet britit ottavatkin meidät avosylin vieraakseen. Uskomatonta, kuinka tällaisessa hyvinkin hektisessä ympäristössä lämminhenkisyys on lähes käsinkosketeltavaa. Jo lentokentällä vitsailemme kai-paikallisten kanssa, kuin yhtä suurta perhettä konsanaan. Olen tullut kotiin! 

Varasimme lentokentälle (ja takaisin) taksin meitä vastaan, koska matkustanhan tällä kertaa 12-vuotiaani kanssa ja halusin pelata varman päälle kokemattoman pienen matkaajan kanssa. Valintaani en katunut hetkeäkään (palvelu buukattiin täältä)! 

Liikuimme muuten paikan päällä ainoastaan julkisilla ja olinkin tilannut Suomeen postitse molemmille 7 päivän Travelcardit, joka oli myös loistopäätös. Pahvinen kortti käy valituille alueille (meidän kortit kattoivat päänähtävyysalueet eli zonet 1-2)ja saldoa ei tarvitse seurailla eikä lisää rahaa ladata, kuten sisarkortissa Oystercardissa. Metroverkosto Lontoossa oli aavistuksen sekavampi, kuin esimerkiksi Pariisissa, mutta silti harha-ajot vältettiin ja pääsimme nopeasti sisälle systeemiin.

Miksikö Lontoo? No miksipä ei! Erityistä syytä lähteä Lontooseen ei ollut, mutta voi pojat miten hyvä idea olikaan. Lontoo pomppasi oitis lempipaikoikseni heti Dublinin rinnalle. Näissä kohteissa lienee paljon samankaltaisuuksia, jotka vetoavat matka-minääni.

Tower of London tarjoili meille mieliinpainuvat tunnit keskiaikaisessa linnoituksessa Thamesin rannalla. Kiertelimme mm. kehämuureja, kurkistimme torneihin, vaikutuimme haarniskavarastosta ja jonotimme katsomaan Brittein kruununjalokiviä. Lapsi oli innoissaan ja äitikin tarmoa täynnä. Hieno kohde, jossa paljon katseltavaa.

Tower of Londonin ydinosa, White Tower.

Linnoitukselta matka jatkuu mukavasti kohti Tower Bridgea, siltaa, joka on koristanut kuluneita englanninkielenkirjojen kansia jo alakouluissa. Siltahan se vain on, mutta kyllä se oli vaikuttava ja ylitys tuntui vain kestävän ja kestävän..Ei siksi, että matka olisi ollut pitkä, mutta niskat vääränä pälyilimme kaikkia yksityiskohtia, ihmisvilinää ja alla virtaavaa Thamesia vuoronperään! 

Tower Bridge

Päivä kuluu helposti jo näissä kohteissa, mutta päivällispysähdyksen jälkeen päätimme vielä ajella metrolla Nightsbridgeen ja haistella Lontoon raharikkaita Harrods -tavaratalossa(matkalla lentokentältä ajelimme myös "ökyalue" Kensingtonin halki hulppeita taloja ja viimeisteltyjä katuja katsellen). Harrods oli sitä mitä luvattiin; tavaratalo, jonka asiakaskuntaan me emme varsinaisesti kuuluneet. Kuitenkin hintojen päivittelyn jälkeen törsäsimme muutaman punnan ruokaosaston macarons-leivoksiin..suklaa-vadelmaa ja vaniljaa. Tyttärestä tuli kertaheitolla fani!

Harrodsilta herkkusuille ihan mitä keksit haluta!

Toinen päivä Lontoossa avautui ensimmäistäkin lämpöisempänä ja aurinkoisempana. Uskomaton tuuri säiden suhteen ja edessä vieläpä päivä puistossa. Heti aamusta Big Benillä on aaltoileva massa väkeä kameroineen, mutta mukaan mahtuu mukavasti eikä ihmispaljous ahdista. Hyviä kuvakulmia etsien ja epätodellista oloa päivitellen mekin pörräämme muiden joukossa. 

Massiivisen kellotornin takaa kuljemme Westminster Abbeyn ohitse, jättäen sen jonot välistä. Paikka tunnetaan useiden nimekkäiden henkilöiden viimeisenä leposijana sekä kirkkona, jossa Diana haudattiin ja William Ja Kate vihittiin. Upea sää ei kuitenkaan houkuttele poistumaan auringon alta ja kuljemmekin St. James Parkin halki mm. pelikaaneja ihmetellen kohti Buckinhamin palatsia. Puistoissa on aina hitokseen hanhien kakkaa ja muuta arveluttavaa yllätystä kengänpohjissa..mutta siitä välittämättä painelemme eteenpäin!

Lontoon puistot nimittäin pursuilivat lintuja, kaikkea hanhista joutseniin, mutta myös uteliaita pähkinöitä etsiviä oravia. Osa ihmisistä syöttikin näitä vekkuleita suoraan kädestä! Myös linnut hakivat välipalaa hyvinkin rohkeasti. Eli kannattaa varata jotain eläimille sopivaa pikkuevästä mukaan, jos mielii aivan lähietäisyydelle.

Puiston läpi kuljettuamme seurasimme puhallinsoittimien ääniä ja rumpujen pärinää korkealle aidalle, jossa seisoskeli väkeä seurailemassa karvalakkivartijoiden musisointia ja kiväärimiesten edestakaista hassua marssia. Mietin mielessäni, jotta onhan ennakkotietoihin nähden yllättävän vähän väkeä ja vaatimaton tuo palatsikin...kunnes, kuulin sattumalta pariskunnan keskustelun takanani, josta selvisi että seisomme harjoittelukasarmin laidalla ja pian vartijat marssisivat sinne palatsille vahdinvaihtoon..öhöms. Jep, eikun ripeästi hakeutumaan risteyksen toiselle puolelle ja kas, täällähän sitä väkeä sitten riittikin ja ehdimme paikalle juuri h-hetkeksi. Vahdinvaihtoa emme sen ihmeemmin seuranneet, mutta ohimarssin seurasimme valtaisassa yleisömeressä.

Siellähän se Buckinhamin palatsi näkyykin olevan..

Jätimme muut turistit seurailemaan palatsin menoja ja painelimme Hyde Parkiin piknikeväinemme. Yläpuolellamme taivas kimmeltää sädehtivän sinisenä ja pehmeä nurmi allamme kutittelee mukavasti varpaita. Levittäydymme tavaroinemme nauttimaan häikäisevästä kelistä, tuijottelemaan harvakseen kulkevia pilviä ja katselemaan muiden puistoilijoiden puuhia. Paluu todellisuuteen vain nirhaisee kuplani pintaa, kun herra puistotyöntekijä köröttelee reviirini rajoilla leikkurillaan. Hus hus..

Hyde Park oli (ainakin tällaisella säällä) todella hieno kokemus. Ravintotankkauksen jälkeen kiersimme kiirehtimättä puiston keskellä sijaitsevan lammen ja törmäsimme jälleen satoihin lintuihin, söimme jäätelöt ja vierailimme Prinsessa Dianan muistomerkillä, josta tulikin tyttären yksi lempikohteista. Miksikö? Kuva kertokoon enemmän kun tuhat sanaa.

Kengät veks nopeammin, kun ehdit kissaa sanoa!

Muistomerkillä läträilyn jälkeen saimme päähänpiston vuokrata polkuvene vastarannalta ja lipua sorsaksi sorsien joukkoon. Tunnin vuokra veloitti meitä 17 puntaa, joka sopi suunnittelemattomuudestaan huolimatta hyvin meidän budjettiin. Lammella meille ja meidän kanssa naureskeltiin, jokunen koetti kömpelösti flirttaillakin ja kaveriporukat mökysivät veneissään.

Hyde Parkin tipusia ja taustalla polkuveneet, jollaisella huristelimme pitkin poikin lampea!

Paatistamme seurailimme puiston elämää ja bongasimme mm. paljon ratsukoita (hevosille on puistossa oma kaista!), riekkuvia koiria, lintuja hätisteleviä lapsia (tämä kiristeli aavistuksen hampaita..) ja jopa uimareita omalla rajatulla alueellaan. 
Päivä oli ihanan rentouttava ja akkumme latautuivat täyteen. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan puistoon ajan kanssa ja kauniilla ilmalla!

Ajelimme vielä metrolla Covent Gardeniin ja kiertelimme hetkisen vilkkaiden katujen hälinää ihmetellen. Täältä tavoittaa näppärästi myös Lontoon China Townin ja Sohon -alueet ja katseltavaa (ja osteltavaa) riittää. Jäimme myös viihtymään katutaiteilijoiden vauhdikkaaseen esitykseen monien muiden tapaan. Seuraavalla Lontoon matkalla haluan palata tänne ajan kanssa, muista muista muista! 

Emme jääneet kuitenkaan tekemään ostoksia, sillä meitä odotti aivan huikean henkeäsalpaavan upea (en voi tarpeeksi ylistää) musikaaliesitys Lyceum teatterissa. Teoksemme oli nimittäin ansaittua mainetta niittänyt The Lion King. Esitys ylitti odotuksemme ja oli suorastaan...no wau! Olin varannut liput (melko..no todella hintavat) etukäteen, sillä paikan päällä tarvitaan tuuria liput saadakseen. Esitykset ovat usein loppuunmyytyjä, kuten tälläkin kertaa. Esityksen aikana ei saanut kuvata, mutta ehdin ottaa hämyisen kuvan itse teatterista saavuttuamme paikalle.

12-vuotiaskin sai hyvin juonesta kiinni ja tokihan elokuva oli katsottu kotona lähdön alla. Esityksen aikana sai nauraa sydämensä kyllyydestä, liikuttua ja nauttia kaikesta lahjakkuudesta. Pidän Lontoosta päivä päivältä vaan enemmän!

Rise and shine! Jälleen uusi aamu ja kokka kohti Madame Tussauds´in vahakabinettia. Vitsi mitä turisteja me olemmekaan, mutta tämä vaan on niin ihanaa. Itsehän olen vieraillut jo aiemmin Berliinin vastaavassa kohteessa, mutta kyllähän tämä alkuperäinen vei voiton siitäkin.

"Näyttelyn" ensimmäinen osio oli ehkä aavistuksen tylsä ja lyhyt, mutta kaikkien Hollywood-tähtösten jälkeen meno parani. Pääsimme katsomaan 4D-lyhytelokuvan Marvelilta ja kiertelemään vasta tänävuonna avatun Star Wars-osion, josta löytyikin kaikki tutut hahmot kuviin ikuistettaviksi. Kierroksen päättävä matkamuistomyymälä oli ihan hauska, mutta itse en sieltä kaivannut mitään, tyttärelle tosin jokaisesta putiikista olisi löytynyt jotakin ostettavaa! 

Tännekin olin hankkinut lippumme ennakkoon kahden käyntikohteen pakettina, jotta säästäisimme puntia aivan höpönä. Saimmekin saapuessamme vahakabinettiin liput myös maailmanpyörään, jotka voisimme käyttää haluamanamme päivänä (tästä pientä purnausta myöhemmin).

Madamen tykö pääsi kätevästi Baker Streetin metroasemalta, josta olisi löytynyt myös herra Sherlockin asunto ja patsas seisoikin heti metroaseman ulkopuolella. Tuo museoitu fiktiivinen asunto kuitenkin jää toiseen kertaan, ehkäpä aikuisten matkalle? Me suuntaamme muutamien kojupistojen jälkeen varsinaisille ostoksille kohti Oxford Streetia ympäristöineen.

Aloitamme ostosturneen hakeutumalla Bond Streetille ja Victorias Secretin nelikerroksiseen myymälään. Minuun myymälä ei ennakkohehkutuksista huolimatta juurikaan tehnyt vaikutusta, mutta olihan se "ihan kiva" ja mukaan lähti oloasu kotiin ja tyttärelle kosmetiikkaa. Hepenet vain hypisteltiin ja tytär kummasteli pyllyhousuja (Stringit). Seuraava päämäärä oli pykälän mahtipontisempi seitsenkerroksinen lelupuoti Hamley´s Regend Streetilla. Täällä alkoi itselläkin silmät pyörimään päässä ja ryntäilimme hyllyltä toiselle hihkuen. Olipa muuten nallea nallen perään tarjolla :)

Victoria´s Secret -myymälä Bond Streetilla.

Hamley´sin luksusnalleja, kotiin lähti nalle vain murto-osalla noista punnista!

Oxford Street oli kaikenkattava liikevalikoimallaan, mutta jokin meitä kuitenkin veti sivukujille ja pienemmille kaduille tekemään ostoksia. Esimerkiksi Carnaby Streetilta löytyi paljon personallisempia putiikkeja, kuten alla oleva kenkäkauppa.

Shoppailu on vaan niin kamalan raskasta ja samalla niin hirmuisen mukavaa. Itselleni ei paljon mukaan mitään tarttunut, mutta olihan kaikkea ilo ihmetellä. 
Tytär on joulusta lähtien tiukasti lueskellut Ripley´s believe or not -nimistä teosta autuaan tietämättömänä, että tulisimme nyt vierailemaan kyseisessä kohteessa. Olin varannut jälleen netistä etukäteen edullisemmat iltaliput, jotka olivat voimassa kello 17 eteenpäin. Sopi meille mainiosti ostospäivän päätteeksi.

Näyttely oli jälleen ihan kiva, mutta ei kovin hätkähdyttävä, ennemminkin vähän kömpelö. Tytär kuitenkin viihtyi ja olihan siellä muutamia kivoja juttuja mitä kummastella, erityisesti eri materiaaleista kasatut taideteokset kuten näppäimistöpalikoista tehty Abraham Lincoln, C-kasettinauhoista taiteillut julkkikset ja karkeista askarrellut muusikot. Ilta-aikaan museossa oli suorastaan hiljaista, vai liekö käytävien tyhjyys ihan arkimenoa? Pisteet saa kuitenkin Dungeon, jonne pienten lasten kanssa menosta varoiteltiin ja osaston pystyi myös kiertämään. Siellä nimittäin esiteltiin runsaasti erilaisia entisaikojen kidutusvälineitä ja niitä olikin järkyttävää, mutta mielenkiintoista tutkiskella. Hrr..

Piccadilly Circus valomainoksineen & Ripley´s believe or not -museo.

Ilta hiipi hiljaa Lontooseen, mutta elämän syke Piccadilly Circus -aukiolla ei tuntunut hiipuvan lainkaan. Täällä jalkapallofanit möykkäsivät ja ihmiset parveilivat äänekkäästi keskustellen, kenties aamuun saakka? Mutta nyt meidän on painuttava pehkuihin!

Perjantaiaamu. Se päivä. Koko matkan pääpäivä. Kuljemme odotuksesta ymmyrkäisinä metrolla Eustonin juna-asemalle ja lipputiskin kautta valtavalle valotaululle odottelemaan oman junan laiturinumeroa ilmestyväksi. Tänään pääsemme tutustumaan Warnes Bros Studiolle Watfordiin, jossa kuvattiin 10 vuoden aikana kaikki 8 Harry Potter elokuvaa. Odotus ja jännitys on käsinkosketeltavaa, iiiiiiiks!
Vinkiksi tähän väliin, että Watfordiin kulkee 2 junaa, nopeampi ja hitaampi. Tarkista lipputiskillä millä aiot matkustaa, jotta ehdit ajoissa perille!

Perillä Watfordissa yhteysbussia studiolle ei voinut olla huomaamatta.

Watfordissa yhteysbussi studiolle lähtee pysäkiltä nro 4 ja me onnekkaat satuimme ensimmäisiksi valitsemaan paikkamme bussin yläkertaan etuikkunalle. Olo oli suhteellisen pollea!
Perillä pääsimme suoraan sisälle, vaikka alkuperäinen aikaslottimme olisi ollut vasta tuntia myöhemmin. Wau, wau ja wau. En paljasta paljoa ja kuviakin vain niukasti, mutta tästä paikasta jäi lähtemättömät muistot meille molemmille.
Kaikki oli autenttista, huikeita taidonnäytteitä tekijöiltänsä ja kaikesta on syntynyt uskomaton uusi maailma, jota paikan päällä pääsi aika lähelle, liki sisälle tuohon satumaiseen seikkailuun!

Noin puolessa välissä oli tarjolla kahvila, josta sai oikeasti ihan hyvää pientä sapuskaa, me söimme leivitettyä kanaa salaatilla ja suklaabrowniekulhot jälkkäriksi. Kermakaljaa juomana tai jäätelönä emme enää jaksaneet imaista sisuksiimme, valitettavasti. Tyytyväisinä jatkoimme kierrostamme ulkoalueelle.

Kierroksella näimme mm. Liekehtivän pikarin, Tylypahkan pienoismallin (joka ei ihan niin pieni ollutkaan), Hiinokan, Rohkelikkojen vaatteet, Harryn luudan ja järjettömän määrän muuta. Jos on pakko keksiä jotakin negatiivista, olihan tuolla melko kallista, mutta sekin harmi haihtui taivaantuuliin kaiken hienon keskellä. Kuvautimme itsemme elokuvasta tutussa Angliassa, luutien matkassa ja hankimme muistoksi jopa elokuvat itsestämme lentämässä luudilla elokuvan tapaan. Todella huvittavaa katseltavaa - valitettavasti en uskalla noita pätkiä jakaa ettei kukaan tukehdu pöperöihinsä kotona.

    

Kierroksen päätti upea ja suurensuuri matkamuistomyymälä. Meillekin mukaan tarttui tuikitarpeellinen Hermionen taikasauva, elokuvasta tuttuja herkkuja ja muuta pientä. Dobbyn olisin välttämättä halunnut viedä kotiin, mutta lompakonvartinaminältäni ei lupaa herunut.

Ihania, ihania! <3

Paluumatka studioilta tuntui siltä, kun olisi kellunut pilvihattarassa. Suloisen överisti kaikkea herkullista! 
Saavuttuamme haikeina takaisin Lontooseen, piipahdimme vielä Primarkin isoon myymälään Oxford Streetilla. Täältä lähti mukaan paitoja alkaen £1 kappale, naurettavan halpaa (halvallahan saa hyvää, eiköstä vaan!?).

Aurinko vaan jaksaa hymyillä heinäkuisessa Lontoossa edelleen. Heräämme valmiiksi hyväntuulisina ja suuntaamme lippuinemme kohti London Eyeta, tuota Milleniumpyöräksi nimettyä maailmanpyörää Thamesin etelärannalla. 

Purnausvaroitus - saa skipata seuraavaan kappaleeseen.  
Bongasimme nopeasti jonon, johon ajattelimme liittyä. Mutta...miksi aina tulee se mutta..saamme nopeasti ohjeistuksen siirtyä ensin viereisen rakennuksen sisälle noutamaan oikeita lippuja lipullamme. Mitä häh? Käännymme ympäri katsomaan neidin osoittamaan suuntaan ja kevyt äänetön kirosanojen aaria karkaa huuliltani. Per**le jono sisälle lipunvaihtoon on pitkä kuin nälkävuosi. Miksi, oi miksi? Miksi Madame Tussauksella ei meille annettu suoraan lippua sisälle vaan vielä kuitenkin erikseen jonotimme aamuhermoilleni liian pitkän tovin varsinaisia lippuja kun taas itse lipunmyyntijono näytti puolityhjältä ja veti sujuvasti. Yhteislipusta ei siis ollut hyötyä, kun rahallisesti..mutta liekö oli tuon mutkan arvoista. Aargh.

Tämäkin murhe kuitenkin haihtuu mielestä, kun pääsemme pyörivän kapselin kyytiin ja maisema kaupungin ylle avautuu eteemme. Houkuttelevan näköistä muuten tuo Thamesin rusehtava vesi..en halua edes kuvitella, mitä kaikkea siellä lilluu!

Kohde on kuitenkin mielestäni hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen kummasta jonottelusysteemistä huolimatta. Kapselissa ei ollut sillit suolassa fiilis vaan varsin leppoisa tunnelma ja tilaa katsella maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Istuakin voi, jos tuntuu mukavammalta. Parlamenttitalo näkyy täältä kantilta hyvin, koska maastakäsin tarkasteltuna rakennuksen kokoa on vaikea hahmottaa.  

Maailmanpyörän juurella nautimme syntiset pehmikset, tyytyväisinä, että olimme paikalla kuitenkin heti aamusta, ennen kun koko roskan oli määrä aueta sillä vain tuntia puoltatoista myöhemmin alue on aivan tukossa. Jäätelöt hupenevat ennätysnopeasti ja kotoisaksi tulleet metrotunnelit kutsuvat jälleen. 

Camden Town, rosoinen, kotoisa ja persoonallinen kaupunginosa markkinoineen houkutteli meidätkin luokseen. Luulin jo nähneeni tungoksen tällä reissulla, mutta pyhä jysäys kuinka paljon väkeä onkaan liikkeellä näillä kaduilla, lähinnä Camden High Streetilla. Liumme ihmismassassa yllättävän tottuneesti, eikä se häiritse kulkuamme juurikaan.

Camden High Street lauantaina

Kiertelemme kojuja ja kivijalkakauppoja, joissa myydään pääasiassa kaikkea "rihkamaa", mutta tytölle matkaan tarttuu kovan etsinnän jälkeen mieluisat puhelimenkuoret. Valikoimaa sitten löytyy aivan liikaa! 

Omaperäinen Camden Town ihastuttaa!

Päätämme "pistäytyä" Camden Lock Marketissa, joka viekin koko käden mennessään. Alue on sopivasti sekava, monikerroksinen, ahdas ja silti ah niin antoisa! Sukellamme syvemmälle kojujen joukkoon ja lopulta ruokatorille, jossa päädymme nauttimaan koko matkan parhaimmat ruuat ja yllättäen edulliseen hintaan (6 puntaa oma annokseni ja räätälöity annos tyttärelle 4 puntaa). Tarjolla on meksikolaista, kiinalaista, intialaista, turkkilaista..ihan mitä keksit toivoa ja ruoka on järisyttävän hyvää! Pujottelemme hieman sivummalle kanaalin varrelle istumaan ja nauttimaan herkkujamme. Yum!

Ihmispaljoudesta huolimatta olemme erittäin tyytyväisiä päiväkohteeseemme. Istuskellessamme kiveyksellä saamme myös uuden idean ja siltä istumalta varaamme paikat musiikkiveneeseen, josta emme tiedä juurikaan mitään, mutta se kuulostaa hauskalle ruokalepohetkelle. Vaistomme on pettämätön - "musiikkivene" on gondoli, johon otetaan kourallinen ihmisiä levolliselle 45 minuutin kanaaliretkelle. Edessämme istuu varsin karismaattinen ammattimuusikko soitellen ukulelea ja huuliharppua ja laulaa lurautteleepa hän tunnettuja klassikoitakin (eipä tullut JVG:tä ja Keekkiä ja silti 12-vuotias on aivan myyty).

Kyllä tästä ei paljon tunnelma parane enää. Thanks! 

Aamulla bongasimme metron läheisyydestä taiteilijan, joka näytti aloittelevan työtään vilkkaassa kadunkulmassa. Päätimme Camden-kierroksen päätteeksi lähteä katsomaan, mitä tämä herra sai aikaiseksi ja saihan hän. Italialainen Freddy muisti meidät aamusta ja jaksoi puuhiensa lomassa pitää taukoa ja jututtaa meitä. Hän maalaa katuihin muotokuvia pelkillä liiduilla ympäri Lontoota ja päivän aherruksen päätteeksi pesee tuotoksensa pois ettei sotke kaupungin katuja. Hän on todella hyvä, käykääpä katsomassa facebookissa Freddy Chalk ;)

Tytär halusi hulinoiden vastapainoksi johonkin puistoon ja niinpä pakkasimme reppuumme lennokit, pallot ja eväät ja suuntasimme Regens Parkiin pohjoisempaan. Ilta alkoi jo hämärtää, joten sen kummemmin emme puistoon tutustuneet vaan parkkeerasimme mukavannäköiseen kohtaan eväinemme ja vietimme iltaa monien muiden lailla. Puistossa oli paljon koirien ulkoiluttajia, pallonpotkijoita ja muita ajanviettäjiä. Ja lintuja kakkoineen..once again!

Regen´s Parkin tuttavallinen joutsen.

Kiitos Freddy, Camden Town ja musiikkiveneen pojat and good night London!

Guess were we are?

Viimeinen päivä, aina aavistuksen haikea.  
Suuntaamme aamulla ajoissa Lontoon luonnonhistorialliseen museoon. Olemme paikalla vähän yhdeksän jälkeen ja museon on määrä aueta klo 10. Haluaisimme nimittäin ehtiä kiertää museon ja ennättää vielä lentokentällekin kutakuinkin ajoissa. Eikä ollut pölhömpi idea tulla liian aikaisin sillä 15 minuuttia ennen porttien avautumista jonot kiertävät jo kauas korttelin ympäri. Todennäköisesti siksi, että museo on hämmästyttävää kyllä, maksuton.

Oikeasta ajoituksesta huolimatta emme millään ehdi kiertää kaikkea ja valitsemmekin meitä eniten kiinnostavat nähtävyydet. Museo on kätevästi jaettu osastoihin, kuten nisäkkäät, dinosaurukset, ötökät jne. 
Näemme mm. liikkuvan T-Rexin, mittasuhteiltaan aidonkokoisen sinivalaan, fossiileja, kärmeksiä ja karmivia mönkijöitä. Täällä hupenisi helposti kokonainen päivä! Myymäläkierroksen jälkeen palailemme hotellille ja levähdämme hetken takapihan auringossa, kunnes on vaan kertakaikkiaan lähdettävä kotimatkalle. Taksimme odottaa hotellin edessä hieman ennen aikaansa ja nuokumme uupuneina takaistuimilla Heathrow´lle saakka. 

Ensimmäisen kerran matkalta jäi vahva tunne, että tänne palaan vielä. Tässä tunnelmakuvia ja lopuksi huomioitavaa Lontoon matkaa suunnittelevalle! PS. Kalenterista huomaan, jotta seuraava lentoni lähtee neljän viikon kuluttua ;)

Lähdössä Lontooseen?
- Tarvitset adapterin pistokkeillesi!
- Ole kohtelias; käytä ahkerasti sanoja please, sorry ja thanks. 
- Huomioi vasemmanpuoleinen liikenne ylittäessäsi katuja (vain kerran olimme jäädä alle..).
- Jos kuvaat katutaiteilijoita, muista jättää palkkio, edes pieni sellainen.
- Hanavesi kaikkialla ei ole juomakelpoista, usein siitä kerrotaan erikseen kyltein, mutta kanna mieluummin pullovettä.
- Jos matkustat kaksin lasten kanssa, pyydä lupalappu toiselta vanhemmalta (meiltä tarkistivat ja jututtivat tyttöä).
- Mind the gap -kuulutus tulee kyllä tutuksi, mutta varo siis metrovaunun ja laitureiden välistä rakoa, erityisesti lasten kanssa!
- Metroasemilla tarvitset lipun myös poistuessasi eli jos kuljet kertalipuilla, älä viskaa kerran leimattua lippua pois.
- Teattereihin saa ottaa omat eväät mukaan, osta namit tms. esimerkiksi lähimmästä Tescosta (paikallinen ruokamarket).
- Tilpehöörikaupoissa on aina varaa tinkiä, etenkin Camden Townissa. Hinnat putoavat heti kun pyörittelet päätäsi, että liian kallista.

Nyt kaikki hus Lontooseen!!  

I´m in love <3