tiistai 18. lokakuuta 2016

Kuukausi Espanjassa OSA 1 - Sopeutumisviikko

Irrallisuus ja suloinen selittämätön levottomuus sai minut tarttumaan tarjottuun tilaisuuteen, pakkasin (liikaa, aina liikaa) tavarani ja lensin kuukaudeksi lämpimään. Päivittäin kulutin hetkisen merkitsemällä ylös asioita, ilmiöitä ja ihmisiä matkapäiväkirjaani. Tässä palasia kokemuksistani eli otteita muistiinpanoistani kohteessa España.

VIIKKO 1


Lauantai 10.9.   Ny läks! Aquí ilegamos al sur experiencias!

"Finnair, Malaga, palmut..suorastaan lohduttoman kliseinen startti reissutytölle, joka janoaa seikkailua. Tässä sitä sitten lähdettiin, Espanjaan ja vieläpä aurinkorannikon überbilepesään, Torremolinokseen. Googlettamalla kohteen, viimeistään kolmas lause kertoo alueen teknobisse-briteistä, jotka kuseksivat nurkkiin ja mölyävät kaduilla kellon ympäri. Ennakkoluulot kuitenkin loistavat poissaolollaan, koska tätä minä tarvitsin. Aikaa minulle, vaihtoehtoisen kuvan tulevaisuudelle ja pääsykokeen uudelle elämälleni.

Kello juoksee kohti aamua, kun seisomme ystäväni kanssa pimeällä, mutta viikonlopun iloääniä kaikuvalla kadulla tapaamassa vuokranantajaamme. Suomea kohtuullisesti puhuva välittäjä ja hänen miehensä José opastavat meidät yön ei-todellakaan-hiljaisuudessa tulevan kuukauden tukikohtaani osoitteessa Calle de la Cruz, Torremolinoksen keskusta. 

Viidennen kerroksen lukaalimme on pieni, sievä ja..pieni. Pääasukas levittäytyy makuualkoviin ja loiset (minä ja torakat) majailevat oleskelutilassa...sohvalla. Päivä matkaa takana, buenas noches ny!

Klo 02.36 Melko lämmintä, ilmastointi ei enää hurise, kuuntelen naapurihuoneiston ilonpitoja seuraavat minuutit, kymmenet minuutit, puolituntisen ja tunteroisen kunnes vaivun jonnekin hämärän rajamaille horroksenomaiseen tilaan."

Sunnuntai 11.9. Ensimmäinen aamu - rise and shine!
"Aamu valkenee turhan aikaisin minulle. Unet ovat loistaneet poissaolollaan ja kampean nahkealta sohvaltani ylös elävien kirjoihin. En katso peiliin, tänään, ehkä pariin päivään!
Nopeasti yhteys verkkoon (taloyhtiössä ei ole wifia, joten data päälle)ja tarkistus missä mennään. Vain pari viestiä vilkkuu puhelimessani, missä ne on ne kaikki itkuhymiöin ja sydämin kuorrutetut ikäväviestit kotiväeltä, muistinkohan infota ystäviäni.. Dramaattinen tunnelma katoaa kuitenkin yhtä pian kun tulikin. Nälkä. 

Suuret lasiovet keittiössämme avautuvat merelle ja vapaassa käytössämme olevalle uima-altaalle, joten väsymyksestä huolimatta nyt hymyilyttää.

Vegaani-multiantioksidantti-proteiini-terveysaamupalan (kinkkupatonki) jälkeen talsimme keskustan katuja ja teemme tuttavuutta ympäristöömme. Pikaöverit turistialueiden kuhinasta ajaa meidät nopeasti takaisin kotiin ja altaalle. Veks vaatteet ja kalpeanaamat antautumaan auringonpalvontaan. Tatuoitu (ja miksi tämä mainitaan on se, että reiden tatuoinut nuori mies käärii shortsienlahkeensa, siis kyllä, sen toisen vaan, ylös, jotta "jotain esittävä" mustanpuhuva suherrus varmasti huomataan) allaspoika "Horge" tervehtii meitä rennolta näyttävän työnsä ääreltä. Espanja on melko Easy going noin muutenkin, sopii meille.
Siestan uuvuttamina pari tuntia myöhemmin..
Ehdottomasti kannatti nukahtaa aurinkoon, on nimittäin ruskeaa, punaista ja ehkä keltaistakin. Vatsat kiljuen painumme rusketuksinemme pizzalle, terveysloma here we come!
Orientoitumisjaksomme sisältää tunteja haahuilua ja kuva alueesta alkaa hahmottua. Nyt on viikonloppu lusittu ja raadollinen arki alkaa, olkoon kuri läsnä kun ihminen on heikko."

Maanantai 12.9. Mansikoita eurolla!

"Terve puna (mahdollisesti aavistuksen epäterveen voimakas) poskilla, aamuvarhaisen 9 kilometrin aamulenkin tiimellyksessä mietin - oliko pakko eilen sitä pizzaa..Torremolinoksen Rantabulevardi on kuin luotu lenkkeilyyn, sitä tallaamme aina kaupungin laidalle saakka. Täällä neonvalot, rytmikäs musiikki ja värikkäät rantakojut päättyvät tylysti verkkoaitaan.
Paseo Maritimo - Torremolinoksen rantabulevardi.
Palaamme takaisin rantaviivaa myötäillen, juoksukengät kauniisiin kätösiin ja syvällä hiekassa  astellen ja vähän juostenkin selviämme (sporttikaverilla ei tunnu missään, mutta allekirjoittaneella elämäntapalusmuilijalla ottaa koville) jopa takaisin omille nurkille. Vielä muutama sata rappua rannalta ylös keskustaan ja viisi kerrosta ylös kotiovelle. Niin..meillä on sitten hissinkäyttökielto, omatoiminen. Work that ass!
Step by step..uu beibee!!
Tapaan myöhemmin täällä asuvia suomalaisia ja keskustelemme yllättäen urheilusta. Suuri koripallo-fani suostuu vaihtamaan ajatuksia jääkiekosta ja saan lopulta "jopa maksetun oloiset suositukset" tutustua naapurikaupunki Fuengirolan Suomi-baariin (Refla), jossa kaikki merkittävät matsit ja kisat näytetään. World Cup on alkamassa ja neuvo otetaan käyttöön myöhemmin lomalla.

Mutta mikä kruunaa päiväni? Tiddi did did tiddi di diddi..viikonlopun jäljiltä auennut supermarket MERCADONA! Täällä Mercadot ovat pieniä hätätarpeet täyttäviä marketteja, mutta Mercadona räjäyttää potin! Kaiken kattava "Espanjan Prisma" tursuaa edullista ruokaa (4 täyttä ruokakassia + talouden paperipakkaukset alle 60e)ja vastustamattomia herkkuja..ai niin..terveysloma ;) Mansikkarasia maksaa euron, monen päivän lihat irtoaa tuoretiskistä muutamalla hassulla eurolla, viisi uunituoretta chiabatta-leipää EUROLLA ja hedelmät ovat T-U-O-R-E-I-T-A!

PS. Päivän askelsaldo on 18 505.

PPS. Yö sujuu .. no naapurin televisiota kuunnellen. Enhän olisikaan tahtonut nukkua."

Tiistai 13.9. ÖVERIT

Terveysloma luistaa rankasti alamäkeen. Turvottaa, ahdistaa ja puristaa. Aamulenkki on vain 7 km, mutta tuntuu kovin raskaalta. Pohkeita kivistää ja housut puristaa. Lenkiltä askeleita kertyi 8623 ja kaloreita paloi liki 900. Silti suunta on alaspäin, mutta ei valitettavasti painolla. Pieni vartalofiksi osoittautuukin vaikeaksi tehtäväksi heti alkumetreillä.
Terveyslomalla tässä..juu!
Ok. Kaloreita on tullut aikatavalla, leivokset maistuvat, juomme liian vähän vettä, unohdamme venytellä, ahmin viljaa..kunnon pullukkaresepti :D

Päivä kuluu shoppaillen ja yllättäen sadetta pitäen. Että mitähän v*ttua? Täällä sataa, siis SATAA!?!? Onneksemme istumme kuitenkin wifillisessä ravintolassa ja sateenropinassa hautaudumme somettamaan. Syömme (liikaa) hyvää (kaloripitoista) ruokaa (myös jälkiruokaa) ja tunnit kuin vierähtävät. Huomaamme haikailevamme hierontaan, kolottavat jäsenemme suorastaan huutavat päästä murjottavaksi. Playa del Bajondillon rantakojussa turistit rentoutuvat pötköllään paikallisen Jorgoksen käsittelyssä ja paikat näyttäisi vertyvän nopeasti, kaupan päälle rouvilla on suupielet korvissa :D
Onneksi täällä ei ole noita houkutuksia...T. hemmetin hyviä macaronseja
Kotimatkalla kastumme sittenkin. Vettä valuvina ja läpiNÄKYVINÄ (Miss märkä t-paita tässä hei..) riennämme iltapalalle päivittelemään tätä kertynyttä massaa. Huomenna ei sitten syödä liikaa.."

Keskiviikko 14.9. KUOLINKAMPPAILU

"Ugh, suuri torakanmetsästäjä minä.
"Aamu ei voi ihanammin alkaa" -laulaa matkarakkaani, mutta sallinette minun olla eri mieltä (kuvamateriaali ei herkille). Katonrajassa vuoteeni yläpuolella kyyhöttää nimittäin valtava torakan turjake. Siellä se naksuttelee ja heiluttelee monisenttisiä tuntovempaimiaan. Jähmetyn ja saan vaivoin supatettua kämppäkaverini paikalle. Hirveä älämölö alkaa kun paniikki pääsee valloilleen. Huudamme ja järkeilemme samaan hengenvetoon. Vain muutamaa kauhunsekaista minuuttia ja paikkaansa vaihtanutta huonekalua myöhemmin kutsumaton vieras loikoo päättömänä kaakelilla. Game over!
Good day to die!
Päivälenkki kutsuu vaikka kroppa tuntuu edelleen raskaalta. Reippailemme La Bateria-puistoon keskustan yläpuolelle kohti kutsuvina köllötteleviä vuoria. Tämä tykkipuisto viittaa Torremolinosin levottomaan menneisyyteen. Alue on toiminut suojakilpenä Playa de la Carihuelaan pyrkiviä merirosvoja vastaan. ARrrrr..Tänään levottomuus on kuitenkin tiessään eikä työmiehiä kummempaa härdelliä näy. Puisto oli kiva.


Sporttilomallahan tässä ollaan :)
Miten tämä Espanja voikin olla tällainen takapajula :) Englanninkieli on kuin kryptoniittia näille Alejandroille, ei tule kyllä yllätyksenä kun teeveessä jopa aplodit dupataan ja tekstitetään. Emme siis saa matkalla tiedustelemaamme asiaan kun liudan hemmetin vääriä ohjeita. Great, si si vaan teillekin!

Päiväretkemme venyy lopulta usemmaksi tunniksi, sillä saatamme kadottaa ajantajun (ihanaa), ei paskempi loma. 
Kapuamme aivan vuorten juurelle saakka ja löydämme itsemme soittamasta koiratarhan porttikelloa sitkeän vaativasti. Ikuisuushetken kuluttua selkeästi meitä enemmän lenkkeillyt (vai olisiko vähemmän syönyt) kuivarakenteinen poika kurkistaa ovesta ja epäilevästä katseesta huolimatta laskee meidät sisälle.
Mutta mitä ihmettä? Kaupungin ylläpitämällä tarhalla ei vapaaehtoistyövoimaa kaivata. Emme saa viedä koiria ulkoilemaan, eikä ruokaa voi lahjoittaa. No..ei ole tapana itseään tyrkyttää ja aavistuksen tyrmistyneinä poistumme kohteliasta poikaa kuitenkin kiitellen. Hän käytti sujuvasti gyygletränsleittöriä ja saimme asiamme selvitettyä kielimuurista huolimatta. Bueno!
Mitä lie nämä kauniit haituvat, joita siellä täällä kasvoi?
Illalla metsästämme wifin lähikahvilasta ja surffaamme pimeään saakka!"

Torstai 15.9. Miljonäärillä kylässä

"Naapurin sedän rytmit ovat viimeistään nyt selvillä. TV:tä katsotaan yö (pikkutunneille saakka) ja kuitenkin ylös noustaan jo aamuvarhain, every night. TV:hän ei näy ellei volyymit ole kaakossa, eihän?
Carihuela beach
Tänään haahuilen yksinäni kameran kanssa El Carihuelan rantaa pitkin. Tämä biitsi on omastamme pykälä Fuengirolaa kohti, mutta mukavasti vielä kävellen tavoitettavissa. Rantakatu pursuilee ravintoloita ja kojuja, lähinnä halppistavaraa ja tukkuvaatteita. Omaa aikaa- retkeni jälkeen piipahdamme turistitoimistoon hakemaan karttoja, jotka minulle ominaisesti toisen käsien kautta kuitenkin jäävät infon tiskille. Ylävitonen sille!

Olemme liki päivittäin kulkeneet kiinnostavan rakennuksen ohitse, mutta siesta-kikkailun takia, emme koskaan silloin, kun sisälle pääsisi tutustumaan. Mutta tänään onni kääntyy ja kapuamme Casa de los Navajoksen portaita ministi loisteliaaseen palatsiin. Talon rakennutti paikallinen sokeriruokomiljonääri mikälie ja muuta emme sitten tiedäkään. Mutta tällaiset pääsymaksuttomat kohteet sopii hyvin tarkoitusperiimme!

Tässä jo muutamien päivien aikana on käynyt selväksi, että huomiokiintiömme tulee täyttymään ja yli läikkymään. Flirttailu ei katso ikää, ulkonäköä, sosiaaliluokkaa eikä perhestatusta, sitä vaan satelee. Katsotaan missä vaiheessa alkaa pursua korvista ulos. Kotimatkalla nuoret miehet (ikäarviotutka on surkea) houkuttelevat meitä "bilettämään" jopa sitkeästi ellen sanoisi. He lipuvat autollaan vierellämme ja heittävät peliin kaiken viehätysvoimansa. Juu, ei nämä lähde nyt, koskaan, eikä etenkään anna yhteystietojaan. Saatoimme juuri välttää yhdet tyrmäystippakoomat :).

Hämmästyttävää täällä on muuten sellainen seikka, että kevyen liikenteen turvallisuus on valovuosia edellä Suomea, ei niinkään rakenteellisesti, mutta tiukasti tavoissa. Jos edes ajattelet suuntaavasi suojatielle autot antavat tietä, he siis pysähtyvät AINA. Huolimatta siitä, että Espanja palvelu- ja elintasoltaan laahaakin aikaamme jäljessä, olisi meillä suomalaisilla tämän tiimoilta peiliin katsomisen paikka. Toisaalta taas alan arvostaa kotimaista palveluntasoa ja jättää narinat vähemmälle. Espanjassa palvelua saa nimittäin satunnaisesti ja sekin on usein pöyristyttävän ala-arvoista. Asiakas aina ensin..muahahahahaa!"

Perjantai 16.9. Love, love, LOVE the beach!

"Buenos dias maailma! Täällä on jotenkin autuasta herätä kellonajasta riippumatta (no ehkä aamuneljältä harmittaa). Se tunne kun avaamme pellit aamulla (Nii in, meillä on peltiverhot) ja auringossa kylpevä meri kimmeltelee valtavana vapautta symboloivana massana edessämme. Hengitän syvään ja ahmin energiaa.
Matkan aikana tutuksi tullut lepoparatiisi Carihuelan rannalla :)
Kipaisemme päiväksi Carihuelan rantaan ja varaamme vuoteet, paikallisittain hamacat, El Varaderoon huimaan 4 euron hintaan. "Pääsymaksumme" sisältää loikoilupaikan lisäksi lasillisen sangriaa ja tuoremehua. Sanomme hyvästit kanankoivillemme - lay back and relax. Reilut 4 tuntia myöhemmin ovat chicat pyörineet aurinkovartaassa kylliksi. Voi olla, että kevyesti(köh öh) punoittaa turisti nyt kotipeilissä. 
Rantabaarin listalta löytyy pientä kivaa purtavaa, mutta gourmeta ne eivät ole nähneetkään, niin ja se palvelu..sitä ei ole :) Mutta cause wifi - we´re there! Tosin..wifikin toimii ailahdellen, mutta on se tyhjää parempi.
Makoilun jälkeen meissä on virtaa, kuin pienessä kylässä ja reippailemme reilun 8km:n lenkin Paseo Maritimolla (Torren rantabulevardi). Kovakuntoisempi juoksee enempi, minä aavistuksen heikommalla menestyksellä. Loman lopuksi aion kyllä puristaa mehut itsestäni ja juosta tien "tyhjään päähän", 3 kokonaisen kilometrin matkan. Naurattaa vai? No mutta eikoskaanikinäjuosseelle se on saavutus, jos on..saas nähdä :D

Illalla mieliala alkaa heitellä. Harmaat ajatukset hiipii mieleen, kun yö unettomana laskeutuu.

Ps. Palasimme tänään infoon karttojamme noutamaan."

Lauantai 17.9. TREFFIT

"Espanjalaisittain aamutuimaan eksymme ranskalaisen miehen baariin edulliselle semiherkulliselle 4 euron aamupalalle. Full english breakfast vie kiljuvan nälän mennessään, merci beaucoup!
Pönde <3
Hämmästyttävää kyllä, paikallisbussi lähtee täsmälleen ilmoitettuna aikana ja bussi on vieläpä siisti ja ilmastoitu. Kurvaamme "muutaman" mutkan kautta naapuricityymme Fuengirolaan eli tutummin Fugeen. Täällä suomalaisten kansoittamassa sykkeessä tapaamme lounastreffien merkeissä ystäväni opiskelijakollegoita muista yksiköistä Suomen eri kolkista. Pari tuntia myöhemmin löydämme porukalla itsemme Sangriakannullisen ääreltä Suomipubi-Reflasta, onnistuneet tärskyt siis! Ihan parasta reissuilla onkin tavata ihmisiä, jakaa kokemuksia ja ajautua tilanteisiin maailman eri kolkissa, love this <3

Paritkin yökylätärskyt kalentereissa palaamme kaupungille shoppailemaan eli sovittelemaan kenkiä ja hypistelemään kaikkea kaunista. Kenkäkauppoja Fugessa riittää toinen toisensa perään. Muistuttelen itseäni itsehillinnästä (jaa mikä oli?). Pienessä iltapäiväpöhnässä on arveluttavaa kyetä järjellisiin päätöksiin.
Jaa..voihan se olla että jos jotain pientä.. ;)
Pimeä ehtii painua päivän peitoksi, kun ehdimme takaisin kotikulmille. Öetä!

PS. Ostamani 10 euron kengät osoittautuvat varsin mukaviksi hiertämättömiksi kengiksi - ja ne on niiiiin ihanat kauan haaveilemani hapsukengät!"


JATKOA SEURAA..





2 kommenttia:

  1. Höh.. mihin mun aiempi kommentti katosi.. pyh. No kuitenkin... iiihana postaus ja kiva tää uusi matkakertomustyyli. Lissää ootellessa!! :)

    VastaaPoista
  2. Joo tämä lähti uusille urille, koska kuukauden infotulva saattaisi olla turhan raskas luettavaksi :) Kiitos <3

    VastaaPoista