Kuukausi Espanjassa OSA 2 - Yhtä juhlaa!

Sunnuntai 18.9. Ilon kyyneleitä

"Viikko on vierähtänyt ja nyt se iski, koti-ikävä vasten kasvoja kun saan silmäni auki. Haikea olo vaatii taas aikaa itselle ja tilaa ajatuksille. Kameralla ja vesipullolla varustautuneena painelen ulos ilman sotasuunnitelmaa. Heittäytyminen palkitaan, sillä eksyn ymmärtääkseni paikallisten asuinseudulle ainoana turistina näköjään. Minua katsotaan toki vähän vinoonkin,kun kuljeskelen kuvia räpsien - but I don´t care!

Yllätyksekseni kohtaan aidosti "näitä-muka-sisäänpäinlämpeäviä" paikallisia ihmisiä, jotka valloittavat minut hetkittäin ihan herkistymiseen saakka. Mielialani kipuaa aamun synkistelyistä nopeasti korkealle siniselle taivaalle!
"Ainakin satavuotias" ranskalaisherra kävelykeppeineen pysäyttää minut kadulla ja hukuttaa ylistyssanoihin ja poskisuudelmiin. Hän on nyt syvästi rakastunut. Pääsen käyttämään jonkun hassun sanan kouluranskaani ja nauramme molemmat, ce adorable monsieur!

Tervehdin myöhemmin myös pientä poikaa, joka kulkee äitinsä käsipuolessa ohitseni. Hämmästyn todella, kun eleeni huomattuaan poika juokseekin luokseni ja halaa, siis hän todella rutistaa minua pienet kädet lujaa puristaen. Hymyni yltää maailman ääriin ja silmäni kastuvat..aika kirkas päivä..öh.

Seuraavalla kadulla herrat aloittavat kanssani sekavan keskustelun. Emme todellakaan ymmärrä toisiamme. Soperruksen seasta tajuan, että he tahtovat mukaan lomakuviini, koska kuljenhan täällä kamera välkkyen heidän nurkillaan. Naureskellen otan kuvan ja tässähän se tulee :)

Photobombing á la these guys :D

En ole sinisilmäinen ja ymmärrän, että olemukseni herättää täällä huomiota pärstäkertoimesta riippumatta. Mutta näistä veikoista on muuten kohteessamme vallitseva luotaantyöntävä lipevyys kaukana. Peukut sille!
Viikon lomailun jälkeen huuteluille ja tökerölle flirtille tulee immuuniksi eikä korvat enää kuule tai silmät näe. Ensimmäinen oppimani uusi espanjankielinen sana onkin yllättäen - guapa (=kaunis) :D

Harhaillessani valkoisten talojen sokkeloissa, tapaan toinen toistaan persoonallisempia asukkaita, jotka huomioivat minut, puhuvat minulle ja avartavat mielikuvaani tympeistä espanjalaisista. Tai espanjalaisethan ovat puheliaita, iloisia ja pirskahtelevia, MUTTA ulkopuolisille he eivät useinkaan lämpene perhekeskeisyytensä vuoksi kenties. 

Lähes liitelen takaisin omille huudeilleni ja mussutan onnellisena juustokakkupirtelön Costa Coffeen terassilla. sporttiloma häipyi hetkiseksi mielestä..

Lämpimässä etelän yössä <3

Myöhemmin syömme ystäväni kanssa ulkona kunnon pihvit ja illan pimeydessä kirmaamme rantahiekassa kuunsiltaa ihastellen..ja ikuistellen."

Maanantai 19.9. Kohtaamisia bussiasemalla 

"Matkalta käteen tulee jäämään vähintään massiiviset univelat, josta kiitokset kuuluvat naapurin sedälle, sohvalle rikkonaisine jousineen ja luonnollisesti aivoituksilleni.

Puoliskoni paineli tänään töihin ja minä päätän laajentaa reviiriäni hiljalleen matkaamalla pieneen naapurikylään Benalmadenaan. Sinne kohtalo minut kuljettaa ilahduttavan poikkeavaa polkua. Myöhästyn bussista nro 1, koska jono lipputiskillä matelee turistien kysymystulvassa. Viereeni ilmestyy nainen puhisten ostoskasseineen ja tarjoudun avuksi, sillä puuha näyttää mahdottomalta tehtävältä. 
Alamme oitis jutella ja sillehän ei loppua tule - siitä se ajatus sitten lähti. Ilham on marokkolainen muslimi, joka pursuaa iloa ja elämänhalua. Hän puhuu kuin papupata ja lempeät kosketukset käsivarsiini kielivät sydämellisyydestä. 

Ilhamin kotona.

Päädymme viettämään päivän yhdessä Benalmadenaa kierrellen. Tapaamme Ilhamin ystäviä, jotka hukuttavat minutkin ystävällisiin eleisiin ja poskisuudelmiin (tämä paikallinen tapa alkaa jo minultakin sujua). Puhumme uskonnoista, elämästä, kulttuureista ja tietenkin Espanjasta ja espanjalaisuudesta. Wow kuinka mahtava ihminen <3

Arabityylinen Bil Bil palatsi Benalmadenassa.

Parque de Paloma eli lintupuisto.

Tällaista osuu kohdalle vain, jos kuljet avoimin mielin. Ilham haluaa valmistaa meille perinteisen marokkolaisen illallisen ja sovimme, että palaamme toisena päivänä uuden vierailun merkeissä.

What a day!"

Tiistai 20.9. Let´s get naked!

"Tiistaitkin on toivoa täynnä..onko? Pakkaamme kämppikseni kanssa yökyläkassimme ja matkaamme bussilla ystävämme hoiviin Fuengirolaan.
Syömme tervetuliaisiksi superhyvän lounaan kiinalaisessa ja jopa minä mereneläväkammoisena popsin katkarapulastut hyvällä ruokahalulla. Voi että kun muistaisin tämän ravintolan nimen, mielelläni lämpimästi suosittelisin. Mutta enpähän muista!

Bussissa on tunnelmaa!

Illaksi olemme ladanneet korkeat odotukset, sillä tänään pyörähtää käyntiin World Cupin toinen Suomi-peli ja Ruotsia vastaan, how else :) Olemme siis jo ennalta katsastetussa vähän päivitystä kaipaavassa Refla-ravintolassa, jossa on muuten aivan huippu naistarjoilija - jotain positiivista paikassa. Pubissa peliä on saapunut katsomaan myös "Rahikainen", joka on ainoa tuttu kasvo viime visiitiltä. Tilaamme sopivasti (kannusotalla) sangriaa ja pikkuhiljaa volyymitaso kipuaa...VÄHÄN koholle..meidän pöydässä. Muut suomalaiset istuvat tatteina hiljaa paikallaan ja meidän rymyporukka mölyää häpeää tuntematta. Seuraamme liittyy Rahikainen ja hilpeä pariskunta naapuripöydästä.

Ilta on muuten loistava, mutta selostus tulee ruotsiksi, Suomi häviää ja suomalaisuus v*tuttaa. Kuitenkin vatsaan sattuu nauramisesta ja posket hehkuu sangriasta. Päähänpistona juoksemme pimeään merenrantaan vaatteiden lennellessä rantahiekkaan ja pulahdamme raikkaaseen meriveteen..totally nude :D Hauska idea, mutta jälkikäteen märkänä ja hiekkaisena..no edelleen vaan naurattaa! Elämä kaikessa suunnittelemattomuudessaan on ihanaa. Jätetään tämä tähän. No pics!"

Keskiviikko 21.9.Seuraava aamu

"Reikämestari-Luigi ei herätäkään meitä ennakkovaroituksista huolimatta ja havahdumme kämppikseni kanssa pylly vasten pyllyä katkonaisesti nukutun yön jälkeen. Horotamme aamun edellisiltaa naureskellen, nautimme kunnon muna-pekoni aamiaisen ja shoppailemme aivan vähäsen tulikuuman auringon alla ennen kun jätämme hyvästit Fuengirolalle tällä erää.

Aamulla se iski..himo! Märkää kakkua on nyt saatava!

Kotona iskee väsymys, vaikken krapulasta kärsikään. Ähky ajaa kuitenkin lenkille, jonne raahaudun yksin. Lenkki on jäädä viimeisekseni sillä yliarvioin päivän kuntoni. Olen totaalisen hyytyä paluumatkalla, kävelen, juoksen, kävelen..ja loppumatkan porrasrykelmät kuljen unenomaisessa tilassa - jalkani nousevat vain vaivoin, korvissa suhisee ja heikottaa. 

Tässä näitä pahamaineisia San Miguel kadun rappuja.

Taistelen itseni pyörtymisenkin uhalla kotiin. Huh huh. Kotona kiukuttaa, ihan kaikki, olenhan nainen. Hyvää yötä"

Torstai 22.9. Donkey town

"Matkaamme jälleen bussilla, tällä kertaa puolitoista tuntia Mijaksen valkoiseen vuoristokylään. Täältä on huikeat näkymät aurinkorannikolle, wau! Itse kylä on turismin valtaama, mutta todella kaunis. 

Kujilla kulkee kymmeniä hevosvaljakoita ja Burrotaxeja eli aaseja. Eläimet vaikuttavat hyväkuntoisilta päällepäin. Ystäväni katsellessa maisemia, minä tiiraan hevosten kengityksiä, aasien varusteita ja eläinten oloja. Aaseilla on turisteilta rauhoitettu varjoisa varikko ja hevosetkin seisovat palmujen suojissa. Ok..pintapuolisesti kaikki fine.

Kuitenkin kylästä löytyy pieni härkätaisteluareena, jonka oletin olevan suljettu. Luuloni kuitenkin osoittautuu vääräksi. Tuijotan äimänkäkenä virkailijaa areenan lipputiskillä, kun hän kertoo sunnuntaisista taisteluista ja toivottaa tervetulleeksi. Minulla kiehahtaa välittömästi ja motkotellen poistun paikalta. Ovella katson vielä naiseen - "u are disgusting" tuhahdan ja niskojani nakellen marssin ulos. Varmasti todella vaikuttava mielenosoitus..mutta kannanotto kuitenkin. En pilaa tällä päivääni, mutta sisälläni myllertää hetken.

Kiven Neitsyen kappeli.

Kylästä löytyy myös Kiven Neitsyen kappeli (ja liuta muita pikkuisia kappeleita)eli Santuario de la virgen de la peña, joka on rakennettu kiven sisään 1548. Täällä vierailemme ihan sisällä saakka. Kappelin vieressä on komeat maisemat arabialaisella muurilla ja käynti puutarhoihin, joissa kuljeskelusta nautin - who wouldn´t?

Täällä ei juuri merituulet puhaltele, joten herkuttelemme jäätelöllä (joka ei kyllä pärjää Ben&Jerrys´in mauille, joihin olen ihan vähän rakastunut täällä)ja tutkailemme kojuja nähtävyyskierroksen päätteeksi.

Kameran saumat ratkeilevat päivän jälkeen, hyviä otoksia on koko reissun tarpeiksi. Raskas päivä kaikessa ihanuudessaan vaatii raskaat huvit..tai siis..eiku. Tsekkaamme oman kylän Suomimestan - Finnpub Torremolinoksen, joka on..on..tuota..syntynyt ja kuollut 80-luvulla :D Meillä on myös ikää varttivuosisataa liian vähän ja ei nimeksikään pohjia. Katsomme erän jääkiekkoa, josta on jännitys poissa (Suomen tie katkesi edelliseen Ruotsi-peliin), kumoamme parit lasilliset ja painumme nukkumaan."

Perjantai 23.9. Girls night out - Malaga

"Minä ja juna-asemat olemme kuin sekoitus paukkukarkkia, putken jälkeistä huomenta ja häkistä rynniviä greyhoundeja. Soijaa pukkaa, mutta olen kuin olenkin matkalla ja vieläpä toivottavasti oikeaan suuntaan. Kännykät eivät toimi maan alla ja ystäväni jää tavoittamatta, olisi suotavaa että sattuisimme samaan junaan. Asuinkumppanini nimittäin makaa valuavana massana kotona syvällä sängyssä, turistitauti yllätti aamusta ja näin ollen lähden yksin matkan alkutaipaleelle.

Malaga

Kurkin junan ikkunasta asemia ja en saa selvää juuri yhdestäkään, kuulutukset kiertävät äärimmilleen viritetyt korvani..turhauttaa! Päätän kysyä neuvoa vieressäni istuvalta mieheltä. Great..hän on kuuromykkä. Voisiko odottaa mitään muuta? Mutta ilokseni löydämme yhteisen kielen; hän lukee huulilta ja elehdimme leveät hymyt kasvoillamme. Yes! Nousen jännitys tiivistyen pois luullakseni oikealla stopilla ja bongaan huojentuneena ystäväni laiturin toisesta päästä. Malaga, here we come!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Tiivistän tämän "opintomatkamme" muutamiin sanoihin. Nauru. Con Alcohol. Sin alcohol. Riippakivet. Tapas. Kuumat rytmit. Ihmiset. Yöstä aamuksi. Vanha kaupunki. Pellit auki. Punkka.
Kiitos!"

Lauantai 24.9. Once again - the morning after   
  
"Aamu koittaa itselleni levollisena, mutta kaikki kanssani saman katon alla eivät ole yhtä mieltä. Amatöörit ;) Vaellamme haamuina pitkin Malagan katuja vain todetaksemme, että koti vetää nyt puoleensa lähes maanisesti. Kuvia olkaa hyvät.

Julkkiksia kuhiseva viini- ja tapasbaari El Pimpi.

Pitkä ja hikinen kotimatka ostoskasseinemme on sohvakuoleman arvoinen. Ehdottomasti! Raahaudun ensin kuitenkin vielä kauppaan, jossa päivä päivältä tuttavallisemmaksi käyvä vartija kuin valvoo omeletti-ostoksieni suorittamista. Toisissa olosuhteissa huomio saattaisi purrakin, mutta nyt tyydyn hymyilemään kohteliaasti ja koetan olla näyttämättä muiden silmissä potentiaaliselta myymälävarkaalta minua tarkkailevan kauppavahdin varjossa.

Pääkadullamme on kymmeniä hevosia ja ratsastajia upeissa espanjalaisasuissaan. En tiedä mitä täällä on meneillään, mutta jään hetkeksi viimeisillä voimanrippeilläni seurailemaan tilannetta. Onneksi kamerassa on vielä himppusen virtaa. 

Nukun iltatorkut kuola poskella ja toivon ihmedieettia itsekseen toteutuvaksi. Hävytöntä tämä sikailu :D Tärkeä puhelu illanhämyssä on kaikesta aktiviteetista huolimatta viikkoni kohokohta. Ainiin..hei vaan yötv-naapurini, olinkin jo ollut unohtaa.."

Sunnuntai 25.9. Juhlahumua Romería -kulkueessa
  
"Nyt on härdelliä! Tänä aamuna kaupungin valtaa mieletön, vallaton, äänekäs, VÄRIKÄS tulevaa Feria-juhlaa alustava Romería-kulkue, joka täyttää odotukset vähintään moninkertaisesti.

Karnevaalihumussa ohitsemme railakkaasti juhlien kulkevat niin hevoskärryt, suurikorvaiset muulit, härkävankkurit kun antaumuksella riemuitsevat paikallisetkin. Ilo (ja vähän viinaksetkin) tarttuvat katsojiinkin. Meidät nykäistään mukaan rytmeihin ja hyppäämme "lähes epäröimättä" vaununpenkille ja kulautamme mitkälie-tuju-litkut kurkustamme alas. Nauramme ja viihdymme, tämä on I-H-A-N-A-A! Feeling so high (ei johdu aamutuimaan nautituista viinaksista).

Hulinoiden jälkeen grillaamme itseämme rantahamacoissa ja vihdoinkin - minä vilukissa uin meressä, tällä kertaa päiväsaikaan - ja bikineissä. Maistuu lomalta, aivot huutavat tyhjää!"

JATKOA SEURAA..

Lue myös OSA 1 - SOPEUTUMISVIIKKO