perjantai 7. huhtikuuta 2017

Pariisin kevät 2017

Ennen syksyisen Espanjan matkan loppukaneettia kurkataan keväiseen Pariisiin, jossa piipahdimme isommalla porukalla huhtikuun taitteessa. Ruuhkapiikit metroissa, pikkuruiset kahvilapöydät ja ahtaat kadut - miten ryhmärämä pärjäsi näissä matka-arjen haasteissa?


Päivä 1

Un, deux, trois, quatre.. pääluvun laskussa lentokentällä saamme luvuksi kahdeksan - huit. Mukana matkassa tällä kertaa kirjava joukko erilaisia matkaajia, mukaanlukien lapsia, isompaa ja pienempää. Selvää on, että vauhdin määrää ryhmämme lopulta ehkä jaksavaisin, nimittäin kolmivuotias pariisitar, jolta ei puhti tunnu loppuvan. Hyvä niin, sillä nähtävää riittää Pariisin ensikertalaisille. Itsehän vietin viikon täällä rakkauden kaupungissa kesällä 2015, joten luonnollisesti epävirallisen oppaan pesti kolahtaa kohdalleni.

Lennolle tsekkaan meidät hyvissä ajoin kotona ja tulostan boardarit kaikille kentällä jaettavaksi. Treffaamme kahden auton kulkueinemme lähtöaulassa ja rutiinit sujuvat huolettomasti, kaikki odottavat matkaa sopivasti jännittyneinä. Joukkomme kaksi pienintä ovat ensikertaa yläilmoissa ja kiitoradalla tarkkailemme vaihtuvia, ikimuistoisia ilmeitä moottoreiden jylistessä ja Airbus 320:n irrotessa Suomen kamaralta.

Kolmen tunnin lento sujuu omissa kuppikunnissamme sipisten ja välillä naapuripöytiin huudellen. Perillä Charles de Gaullen valtavalla kentällä saamme infon, ettei suunniteltu junamme kulje rataongelmien vuoksi ja vaihtoehtoratkaisuna pikaisen palaverin jälkeen suuntaamme ulos taksijonoon. Lähinnä lasten takia, emme vaivaa päätämme tilanteella sen enempää.

Hotellivisiitin jälkeen kaikilla on nälkä. Ongelma nro 1 - kaupungin ravintolat ja kahvilat ovat viehättäviä, hälyisiä, ahtaita, pieniä..meitä on KAHDEKSAN!! Ravintolamme tarjoilija rapsuttelee päätään ja kuitenkin huikkaa meidät mukaansa yläkertaan, josta löytyy kuin löytyykin tilaa juuri meille saman pitkän pöytäjonon ääreen - ei tosin ilman erillisjärjestelyjä, kuten ei kertaakaan tulevan matkan aikana. Pöydät kuitenkin viuhuvat nopeasti paikoilleen ja pääsemme syventymään itse asiaan - problem solved!

Tulkkauksen, sekaannusten ja annosvertailujen jälkeen pääsemme kiinni aiottuun päiväsuunnitelmaan ja siirrymme sujuvasti (kyllä, tälläkin porukalla) metrolla Montmartren kaupunginosaan eli Pariisin korkeimmalle kukkulalle. Metroasemilla odotellaan kaikki laiturille, koska metroihin ei koskaan ole kiire..niitä kyllä tulee aina! Pääsemme ruuhkista huolimatta jokaikinen kerta samaan vaunuun, koska ihmeesti tilaa löytyy rattaineen päivineen, kun sulloudumme solakoina kapeiden ranskisten joukkoon. Ongelma nro 2 ratkaistu, turha murhe.

Montmartre on syntisen historiansa jäljiltä leimaantunut taiteilijoiden kaupunginosaksi, vaikka punaisten lyhtyjen katu aikuiskauppoineen täältä edelleen Pigallesta löytyy. Hiostavan aurinkon alla kapuamme satoja portaita ylöspäin Pyhän Sydämen basilikalle eli Sacré-Coeurille saakka. Hitaasti, mutta varmasti :) Lapset kulkevat edellä malttamattomina ja loikkivat portaissa säntäillen suuntaan jos toiseen. Yksi joukostamme on niin sanotusti pulla uunissa ja tarvitsee verkkaisemman tahdin saitsarillemme. Ei hätää, hyvä niin, koska säästelemme voimia polttavassa auringossa, jossa kaikki varusteet on liikaa.

Kirkko on itsessään maksuton kohde ja käymmekin sisällä vilvoittelemassa. Kupoliin ja kirkon alle kryptaan pääsisi maksua vastaan, mutta meille riittää kevyempi infopläjäys ja jatkamme matkaa Place du Tertrelle ikuistettavaksi paperille. Aukio tunnetaan erityisesti lukuisista kymmenistä maalareista, piirtäjistä ja kuhinaa ympäröivistä kahviloista. Muotokuvamallina on aavistuksen tukala olla, koska katseiden alla ei tiedä minne itse silmänsä kohdistaisi, naurattaakin vähän, että kuinkahan pöljältä sitä lopulta näyttää - karikatyyriä kun tässä kuitenkin väsätään. Piirrokset ovat esimerkiksi Roomaa huimasti tyyriimpiä ja kahden hengen piirros tinkaamisen jälkeen kustantaa lopulta 45e..auts!

Mutta täällä tunnelma on juurikin sitä mielikuvien Pariisia <3 Iloista hälinää, korviin kantautuvaa musiikkia, ihmisiä, ilmassa leijaileva kahvintuoksu..ah.

Ps. Halpaa näissä tunnettujen turistipaikkojen läheisissä kahviloissa EI ole, vaikka sen varmaan jokainen tietääkin. Kuitenkin säästöbudjetillakin, on se kylmä juoma mukavampi nauttia siinä niinsanotusti pelipaikoilla, kun etsiytyä sivukujille piiloon istumaan. Ruokailun osalta mielummin näkee vaivaa ja suuntaa huokeammille apemaille.
Arc de Triomphe eli Riemukaari, Napoleonin sotien mahtava muistomerkki.
Metroissa kuljen kuin kotonani, muut seuraavat luottaen perässä, eikä heidän tarvitse pettyä. Päivän päätteeksi piipahdamme vielä Riemukaarelle ja kiitos lapsien, pääsemme normaalista poiketen hissillä ylös 50 metrin tasanteelle satojen portaiden sijaan. No..jäi meille 47 askelmaa kavuttavaksi hissimiehen mukaan.. Kaaren päältä on minusta ihanat näkymät ympäri Pariisia ja etenkin katujen vilinää täältä on mukava seurata. Seurueemme on kuitenkin silmin nähden uupunut ja vaikka itsellä voimapalkki kirkuu vihreänä, jää visiittimme harmillisen lyhyeksi ja sisällöltään aavistuksen köyhäksi. Riemukaaren syntytarina jää muille pimeän peittoon. Peiton alle nimittäin suunnataan ja nukkumaan matkarasitusta ja valvottua yötä korjailemaan.

(alle 18v. pääsevät Riemukaaren kattotasanteelle maksutta, aikuiset maksavat 12e pää. Tänne kuljetaan maan alta, jonne vie rappuset heti Charles de Gaulle Etoile -metroaseman jälkeen)

Päivä 2

Aamupalalla Costa Coffee kahvilassa ilmeet eivät ole vielä väsymyksestä kirkastuneet, vaan silmäpussit varjostavat useampien kasvoja. Näöstä kuitenkin viis ja murua rinnan alle. Kallis, mutta varsin kelvollinen aamupala nautitaan huiskeessa maistiaisia vaihdellen, päivän ohjelmaa kertaillen ja nuorimmaisen aamupulinoita kuunnellen. Mieli kohoaa väistämättäkin väsymyksestä huolimatta.
Aamupala jälkiruokaa :D
Ulkona ripeksii vettä. Pahnainen. Ennuste on kuitenkin muuttunut niin, että tänään tulisi mahdolliset sateet ja keväinen sää hellisi meitä muuten. Sade kestääkin vain ohikulkevan hetken ja varjot pakataan pian takaisin kasseihin. Pysyttelemme aamupäivän kotikulmilla latinalaisessa korttelissa.
Jardin du Luxembourg
Kävelemme Luxembourgin palatsipuistossa kuvia räpsien ja mahtipontisuutta ihmetellen. Lapset seurailevat lammessa uiskentelevia sorsia ja ryntäilevät kameroiden kanssa mitä hauskempia kuvia napsien. Aika pysähtyy ja jonkinlainen levollinen matkamieli valtaa ajatukset. Yes!
Luxembourgin palatsi on näyttävä pytinki, jossa Ranskan senaatti kokoontuu.
Unelmoija itse jälkikasvunsa kainalossa.
Monsieur photobomb :D
Puistosta siirrymme metrolla (kävellenkin olisi voinut kulkea, mutta mutta..) Ile de la Citén saarelle Seinen keskelle löytämään nurkan takaa kohoavan goottilaiskatedraalin, Notre Damen. Hassua kierrellä näitä paikkoja uudelleen, ne edelleen tekevät vaikutuksen tuttuudestaan huolimatta.


Kirkkohan on maksuton ja teemme kierroksen sisätiloissa yksityiskohtia kummastellen. Jonotella ei tarvinnut lainkaan, tännekään. Onko Pariisi hiljentynyt? Kaikkialla liikkuu poliiseja, sotilaita, vartijoita..laukut tutkitaan kohteissa ja tarkkailevat silmät polttelevat selässä ilmassa leijuvan terroriuhkan vuoksi. Vajoaako superkohteiden matkailubisnes taantumaan maailman tapahtumien vuoksi vai väistyykö pelko?

Meidän matkalla ei kuitenkaan pelätä, päinvastoin, tästä otetaan ilo irti. Kuljemme epäsiistiltä vaikuttavan Seinen yli joen pohjoiselle puolelle ja tulemme Hôtel de Villen aukiolle, jossa tapahtuu. Pariisin kaupungintalon aukiolla nimittäin pyörii karuselli, jättimäiset saippuakuplat poksahtelevat ja nuoret miehet pelaavat...rullaluistimin jääkiekkoa? Tähän jämähdämme, sillä nuoriso säntää poksauttelemaan kuplia ja ajavat karusellissa ympäri, ympäri, ympäri..

Lounastauon jälkeen ehdimme kurkkimaan Champs-Élysées´n huikean hintaisia.. (huikean..ei huokean) "puoteja". Disney-kauppa saa meistä ainoat ostavat asiakkaat, mutta mukavaa on töllistellä.
Louis Vuittonilla
Kun kerran ollaan Pariisissa, niin minne täytyy mennä? - 280 metriin kiitos!
Vaikka itse olen ylös jo kerran kavunnut, lähden porukan mukana ylös lähes yhtä paljon intoa puhkuen. Yksi seurueestamme jää syystä tai toisesta alas ja toinen lähtee kohti hissejä epäröiden. Sitä välillä unohtuu, että toisilla korkeat paikat voivat todella viedä jalat alta. Tänään vieläpä tuulee ja torni huojuu jonkin verran. Kuitenkin taivasta kohti mennään - Eiffel-torniin!
Lippu tänä vuonna kustantaa kolmannelle tasanteelle (ylimmälle) asti 17e..jaiks. Nuorisolle 14,50e jne. Minulle tyttären kanssa siis semmoinen reilu kolmenkympin hissimatka ;)
Hissinvaihdossa jonotussysteemi on melko sekava ja maisemia kuvaamaan pysähtyneet ihmiset tukkivat kulkuväyliä. Pienellä pujottelulla ja hyvillä hermoilla hissi kuitenkin löytyy aikanaan. Ylhäällä maisemat ovat...no HUIKEAT!

Päivä on pulkassa. Huomenna on uusi.

Päivä 3

Bonjour Paris! Aamu valkenee viileänä ja takki ei ole aamulla lainkaan liikaa. Aamupalaa nautimme kotikatumme ruokamarketissa :) Monoprix - kummallinen ruokamarket, jonka etuosassa on pöydät, mikrot ja melko kattava eväsvalikoima. Sieltä valkataan kinkkupatonkia, suklaakakkua ja Cafe Latteja..valtaamme isona ryhmänä lähes koko tilan. Aamiainen on huomattavasti huokeampi, kuin Costa Coffeen vastaava. Tee se itse -lämmitys säästi lähes kympin kahdelta hengeltä!

Karkaamme keskustasta sivuun Pére-Lachaice hautausmaalle, jossa viimereissullani metsästimme lähes kaikki tunnetuimmat leposijat. Matka metrolla on yllättävän pitkä - lasten mielestä. Joko ollaan meidän asemalla? Jäädäänkö tässä? Joko jäädään? Montako pysäkkiä vielä? Matkakärsimys korvataan välittömästi metrotunneleista maantasoon noustessa ja itselle jo tuttu irtokarkkikauppias seisoo kojuineen tutulla paikalla myymässä kovaan hintaan keskivertokarkkeja. Lohtu lapsille on kuitenkin merkittävä ja kaupat hieroutuvat nopeasti.
Morrisonin haudan viereltä löytyy tämä purkkapuu, johon terveiset voi jättää!
Hautausmaalla vauhti on hyytynyt edellisestä päivästä ja oikeastaan vaan kuljeksimme sinne tänne aluetta ihmetellen. Kurkkaamme Jim Morrisonin haudan purkkapuineen ja käväisemme ihmettelemässä Victor Noir´n etumusta, jota rohkeimmat uskaltautuvat hedelmällisyyden toivossa hieromaan :D Legenda kertoo, että kyseisen ranskalaistoimittajan häntä itseään esittävästä haudasta on tullut tarinoiden siivittämänä hedelmällisyyden symboli ja pullottava miehus onkin hankautunut auringossa kimaltelevan kiiltäväksi (ei kuvia nyt tällä erää).
Kuolleiden parista keskitymme elämään eli syömme tuhdin lounaan ja pääsemme nuorison eniten odottamalle osuudelle eli ostoksille Rue de Rivoli -kadulle. Kaupat ovat tosin lähinnä halppista ja krääsää, joten mukaan ei tartu kummoisesti tavaraa. Jäätelökojussa tosin vierähtää..hetki :)
Kadut Pariisissa ovat usein kapeita, ruuhkaisia ja epätasaisia..niinpä meidänkin ryhmä leviää usein pitkäksi kiemurtelevaksi jonoksi ja väljemmillä vesillä odotellaan porukka kasaan. Ongelma nro 3 hanskattu! Kojuja läpi kahlatessamme pääsemme mukaan myös paikallisten koululaisten ryhmätyöhön ja mukaan selfieen pussailemaan :D Matkoilta jää usein käteen pieniä suuria muistoja, jotka nousevat mieleen vielä vuosienkin jälkeen aina uudelleen. Tämä todennäköisesti yksi niistä <3
Pistäydymme ostosten lomassa myös Louvren pihamaalle ja kurkimme sisään lasikolmioista. Sopiva lepotauon paikka. Pariisi on jotenkin niin huoleton ja helppo, viihdyttävä kaupunki jossa on mukava kävellä, metrossa on miellyttävä matkustaa junista puhumattakaan. NAUTIN! Isolla ryhmällä liikkuminen ja ylipäätään matkan sujuminen on yllättänyt pelkästään positiivisesti. Matkalaisilla on asenne kohdallaan, mitä nyt pientä nuorison nitinää siellä täällä, mutta pääosin pelkästään mahtava yllätys, että näinkin voi pärjätä. Kaikki toivottavasti saivat lomasta jotain itselleen tärkeää koettavaa, muistoja joita vaalia. Jatketaan kuitenkin vielä hetki - ajatus tuppaa karkaamaan :D

Auringon paistellessa siirrymme metrolla kohti "onnenpyörää", jonne joukkomme pikkuisin tahtoo päästä ja no, koska kaikille jotain tärkeää...sinne siis! Jakaudumme auringossa aukiolla kylpeviin ja maailmanpyörän kyytiin lähtijöihin ja otamme rennosti. Tämä melko korkea pyörivä häkkyrä löytyi Champs Élyséen Riemukaaren vastaisessa päässä Place de la Concorde aukiolta. Liput kustansi 12/6e ja jonot liikkuivat ripeään tahtiin.

Ja mikä sää!!

Illalla syömme yhdessä viimeisen ehtoollisen lähistön ravintolassa, jossa ruoka on ihan hyvää ja annokset suuria..omastani jää puolet lautaselle. Juomat ovat tosin kalliita, puolen litran olut 11e..onneksi en ole itse ohraisen perään. Tosin ei vesikään täällä missään ilmaista ole. Röyh - hyvää yötä.

Päivä 4

Viimeinen aamu alkaa virutellen. Että aika osaakin kulkea nopeaan. Pakkaamme laukut ja jätämme ne uloskirjautuessa hotellin säilöön odottelemaan iltapäivän taksikyytiä. Tässä lyhyesti hotellista, jota voin ehdottomasti omalla kokemuksella suositella lämpimästi:

Hotel de Suiz

Hotellissa parasta lienee sijainti, joka on latinalaisessa korttelissa aivan Luxembourgin puiston ja Pantheonin läheisyydessä. Myös Seine, Louvre jne. ovat kävelyetäisyydellä helposti. Metro löytyy 100m päästä ja vastapäätä on kahviloita, ruokamarket, ravintoloita jne. 
Vastaanotto oli perusystävällinen ja kaikki tarvittava info saatiin. Laukut kannettiin huoneisiin ja aamiaisen olisi saanut huoneeseen normaalihinnalla. Huoneet olivat ok kokoiset, siistit ja toimivat. 

Miinuksia - yhdessä huoneistamme oli turhan lämmin, huoneissa ei ole ilmastointia eli kesäaikaan en valitsisi tätä hotellia, aamupalaan ei kuulu mitään lämmintä syötävää, lattiamatot..mutta menköön, koska rakennus on vanha ja toisaalta sisustus henki juuri sitä tunnelmallista Pariisia. Hotelli on vilkkaan kadun varrella ja ulkoa kantautuvat äänet voi häiritä - minua ei tosin lainkaan!

Hajaannumme viimeisenä päivänä kukin mielenkiinnon mukaan ja me otamme kahdenkeskisen päiväkävelyn teemaksi tänään. Kiertelemme Pantheonin kautta Seinen rantaan ja laskeudumme alas joen rantaan katselemaan kaupunkia toisenlaisesta kulmasta. Syömme aamupalaksi intialaisten pitämässä hieman "muovisessa" ravintolassa munakasta salaatilla ja nautimme auringosta.

Vien seurani myös Pont Neuf´lle, sillalle, joka pursuilee niinkutsuttuja lemmenlukkoja nimineen ja päivämäärineen. Aiemmin tsiljoonat lukot koristivat viereista Pont des Arts -siltaa, jonka lukkokaide kuitenkin romahti 2014 ja lukot muuttivat uuteen osoitteeseen. Täällä riitti kaupustelijaa, pelihuijaria ja turistia..suklaahimoissani suunnistimme takaisin joen omalle puolelle ja satuimme taivaallisen hyvään kahvilaan suklaakakulle, jota olin himoinnut tulopäivästä lähtien. Sattuipa viereemme kadun toiselle puolelle vielä herratrio soittelemaan tunnelmaksi musiikkia. Täydellinen päivä <3

Kokoonnuimme vielä istuskelemaan Place de la Sorbonnen aukiolle hotellimme viereen ja kylvimme auringossa hetken ennen taksin saapumista. Lapset (kyllä, myös teinarit) olivat käyttäneet päivän leikkipuistossa ja ostoksilla. Itsellehän ei matkaan tarttunut muotokuvan lisäksi ainoatakaan esinettä kotiinvietäväksi, muistoja sitten senkin edestä.

Place de la Sorbonne
Au revoir jälleen Pariisi, vieläkö näemme kolmannen kerran? Olen onnekas.

Ps. Espanjan viimeiset kuvat täytyy kaivaa kovalevyn syövereistä :( Niitä odotellessa ja tätä lukiessa voit vilkaista viime kertaiseen Pariisin reissuuni ystävän kanssa TÄÄLTÄ.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti