Karut rannat ja meren paiskomat kalliot kätkeytyvät auringonsäteisiin ja yllättävän lämpöisten tuulien vienoon syleilyyn. Yhtäaikaa ympärillä on kaikkea ja ei yhtään mitään. Ensikertalaisen vuorovesiä Pohjoisen automatkalta Suomen Lapin halki Pohjois-Norjaan.
On heinäkuun loppu. Suomessa suvea ei tullutkaan, vai menikö se ohi vain minulta? Kesä kuitenkin lienee riskittömin valinta "road tripille" Norjan pohjoisiin kolkkiin. Vuokrabussi, kuusi lähes aikaihmisen kokoista matkalaista ja vähintään vastaava läjä tavaroita. Ps. Myrkynvihreät hyttyslätsät ovat muuten aivan järjettömän rumia ja epäpukevia, mutta ah sitä itikatonta autuutta <3
 |
| Tyylinäyte nro 1. |
Saippuaoopperaa vai matkakertomus?
Hyvästä ja harkitusta suunnittelusta, matkablogien lukemisesta ja karttojen penkomisesta huolimatta näin jälkikäteen hioisin suunnitelmaa suht raa´alla kädellä. Onneksi en ollut tämän äärellä yksin ja kanssani tasavertaisen matkavastaavan kanssa saimme aikaan kuitenkin mainion rungon reitillemme ja mielenkiintoisia kohteita ripoteltua eteemme. Kaikki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta siihenkin oli osin varauduttu. Voisin kirjoittaa myös hyvin toisenlaisesta näkökulmasta tästä elämysmatkasta (takuuhitti ja bestselleri), mutta ollakseni järkyttämättä muita tai itseäni enempää.. ;)
Lähtöpäivänä Suomen metsät ja ohivilisevät maisemat jaksavat vielä kiinnostaa kurkistelemaan ikkunoista (paluumatkalla ei enää säväytä, joten jättäisin palatessa luontokohteet Suomen puolella vähemmälle). Pysähdymme sateisessa Kajaanissa pienelle kaupunkikierrokselle.
 |
| Kajaanin linnanrauniot. |
Piston teimme myös Suomussalmella Hiljaisen Kansan turvepäillä. Taivalkoskella tutustuimme suht pikaisesti mm. Kalle Päätalon lapsuudenkotiin, Kallioniemeen ja Saksan armeijan pakkorakennuttamaan kenttärataan. Näistä voisin suositella vain kahta ensinmainittua.
 |
| Hiljainen Kansa - tuhatkunta turvepäistä hemmoa valtatien varressa. |
 |
| Kallioniemi - Päätalon pojan pihassa. |
Taivalkoskeltahan olisi löytynyt myös Suomen vanhin kauppa, Jalavan kauppa. Kuitenkin aikataulustamme johtuen, emme itse ehdi tänne enää aukioloaikojen puitteissa. Posiolla kurvaamme Pentikinmäen pihan kautta nyökyttelemässä, että täällä niitä kummia hopeaporoja nyt sitten askarrellaan.
Ilta ja yö kuluu Suomutunturilla kelohirsimökissä (Teen erikseen osan majoituksista myöhemmin). Pohjoisen yötön yö houkuttelee minut ulos muiden jo painuttua pehkuihin. Kuvatessani oranssinpunaisena hehkuvaa yötä, tiellä eteeni ilmestyvät porovaadin ja pieni valkoinen vasa. Tiedä kuka meistä eniten hätkähtää, mutta kokemus on mieliinpainuva. First episode of The nutty bold & beautiful done.
Tissiretki & limppukasoja
Toinen matkapäivä starttaa vähintään yhtä intoa puhkuen, eikä väsymys vielä paina. Porttipahdan säännöstelypato löytyy helposti ja on kiva pysähdyspaikka.
Päivän sporttiseen lookiin on syynsä. Kapuamme nimittäin saamelaisten pyhälle uhripaikalle, Pyhä-Nattaselle Vuotsolla. Reitin alku löytyy kunnon kinttupolkutien varrelta, mutta on hyvin opastettu, eikä eksyä voi. Kapuamme vaihtelevaa polkua aina ylös 508 metriin "jumalten vuorelle" tai tisseille, jos saamelaisilta kysytään (Nattaset = naisen rinnat saameksi).
Huipulla mieltätyynnyttävien maisemien lisäksi kiehtovat erikoiset graniittimuodostelmat, toorit. Nämä limppukasoiksikin kutsutut kivikasat ovat liki 10 metriä korkeita muodostelmia, joiden ympäriltä rapakallio on ajan saatossa kulunut pois. Nilkannyrjähdystäkin uhmaten oli näiden päälle kavuttava.
Reitti ei sovellu huonojalkaisille tai ihan pienten lasten kanssa, sillä etenkin loppuosa kuljetaan kirjaimellisesti irtolohkareilla. Aika arjesta irtonainen olo täällä onkin.
 |
| Retkimuonaa joen varrella istuskellen. |
Retkieväät syödään auringossa joen varrella kiipeilystä väsyneitä raajoja oikoen. Aa että voikin valmis perunamuusilihapullasekoitavaankiehuvaavettähässäkkä maistua hyvältä juuri nyt! Ilahduttava havainto meidän omasta Lapista onkin se, että levähdyspaikkoja riittää aivan eri tavalla, kun esimerkiksi täällä "meilläpäin" Savossa. Aina edessä on joku kaunis luonnontilainen pläntti, kioskinähtävyyslevike tai muuten vaan kiva kohta tai vaihtoehtoinen reitti. Hyödynnämme näitä häikäilemättä tietenkin. Ja ne porot, niitä on niiiiiin mukava bongailla :)
 |
| Inarinjärvi |
Inarin kirkonkylä on valitettavasti hyvin mitäänsanomaton ja tylsä. Pari putiikkia ja terassi siinä pisti silmään, eikä kauaa maisemissa viihdytty. Matkoilla on mielenkiintoista havannoida omien odotusten realisoitumisia, joka tässä kohtaa tuotti karvaan pettymyksen.
 |
| Poroja on ilo nähdä vaeltelemassa. |
Hetimmiten matkan alkutaipaleella olen jo havainnut, että nyt on joustettava. Paljon. On joustettava aikataululle, itselleen, toisille ja kohtalolle. Ilman asennetta tämmöisestä reissusta ei selviä ehjin nahoin. Ihmisten uudet erilaiset puolet puskevat esiin, kun ollaan ykskaks sullottuna peltipurkkiin kymmeneksi päiväksi ja toistemme armoille jätettynä. Asennepula alkaa pikkuhiljaa nakertaa ryhmädynamiikkaa ja matkasta saattaa kehkeytyä sosiaalinen ihmiskoe tai Selviytyjät-henkinen last survivor farssi.
Henkeen sopivasti yövymmekin Urpo-nimisessä hirsimökissä Inarin seudulla.
 |
| Kavereita matkan varrelta :) |
Kesypeura eli poro, tuo kaunis hiljainen jolkottelija. Yksi matkan odotuksista koski näitä karvaisia nappisilmiä, joita mielikuvissani pohjoisessa saattaa nähdä teillä kuljeksimassa. Heh..tämä piti erityisen hyvin paikkaansa ja odotukset täyttyivät moninkymmenkertaisesti. Porosaldo ikuisiksi ajoiksi plussan puolella.
"Raadolla syöjät" ja murhaantuomittuja
Kolmas matkapäivä starttaa edellisen tapaan aurinkoisena. Nyt on kyllä muistettava arvostaa upeita reissusäitä, joista meillä ei ollut pulaa ja uskon, että pohjoisen luonto näyttäytyi näin myös kauneimmillaan. Utsjoen kirkkotuvat ovat kaunis pala seudun historiaa upeassa miljöössä. Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen kohde aivan tien vierellä aavistus ennen varsinaista Utsjoen kirkonkylää.
Tuvat ovat vanhoja saamelaissukujen tupia, joissa yövyttiin erilaisten kirkkopyhien aikana, noin lyhykäisyydessään. Alueelta löytyy myös käsityömyymälä kesä-Siella, jossa mm. ihania nostalgisia lastenkirjoja saamenkielellä.
 |
| Tenojoella, liki pääsee valitsemalla reitikseen museotien! |
Utsjoelta kurvaamme Nuorgamin kautta vihdoin Norjan puolelle. Maisemat muuttuu lähes välittömästi ja näin jälkikäteen omaa suunnitelmaa kiitellen, olen iloinen, että kierrämme reittimme juuri näin. Ajelemme pitkin Varangerin niemimaan rantoja kamerat räpsyen ja alueen erityispiirteitä ihmetellen.
Löydämme sattumalta hauskan liuskekivirannan, jonne kapuamme eväsnyssäköinemme. Herkullisia retkileipiä ja sieraimissa leijaileva kalman tuoksu..hetkinen..KALMAN?
Istumme pororukan raadon vierellä, jonka itsestään ilmoittava kesätuoksu leijailee lämpöisinä lehähdyksinä ilmassa. Nuoriso suree poron kohtaloa, elämän raadollisuus konkretisoituu tässä ja nyt. Hetken pohdintojen jälkeen eväsleivät kuitenkin tekevät kauppansa todennäköisyyksistä huolimatta.
Saavumme lämpöiseen Vadsön kaupunkiin eli suomalaisittain Vesisaareen. Kauniina kesäpäivänä paikka on aika ihastuttava ilman varsinaisia nähtävyyksiäkin. Olihan täällä muunmuassa suomalaisten maahanmuuttajien muistomerkki ja kirkko ja.. Mutta minusta itse kaupunki on nähtävyys eikä höysteitä tarvita.
Siemailen polttavan kuumaa teetä kahvilassa, kun toiset rientävät kaupoille (joita ei todellakaan ole montaa). Yksinäisen suden tarpeeni on taas reloaded ja jatkamme niemimaata yhä syvemmälle Itään. Sukellamme vajaan kolmen kilometrin mittaisen merenalaisen tunnelin läpi Vardöhön eli tutummin Vuoreijaan.
Majoitumme aivan keskelle kylää kaksikerroksiseen huoneistoon, jossa on kaikki kohdallaan. Muut ovat ajomatkan uuvuttamia, mutta minä en malta jäädä paikalleen. Ulkona on jälleen upea sää ja haluan tallentaa mieleeni (ja kameraani) paikan vetovoiman. Tuntuu, että kaikkialla on elämää, mutta kuitenkin hiirenhiljaista. Ihmisiä kulkee ohitseni vain kourallinen, lokit kirkuvat satamassa ja meri humisee hiljaa illassa.
 |
| "Eternal light, Eternal night" Vuoreijan satamassa. |
Vuoreija vaikuttaa viihtyisältä pieneltä kyläyhteisöltä. Tosin tässä vaiheessa on todettava, että norjalaiset ihmiset vaikuttavat aika etäisiltä ja pidättäytyviltä ihmisiltä. Ystävällisiä kylläkin, mutta vaisuja. Kiertelen kuvailemassa mm. maailman pohjoisinta linnoitusta, norjalaisille tyypillisiä laatikkotaloja ja aina yhtä ihmeellistä jäämerta.
 |
| Majakka tönöttää yksinäisyydessään. |
Hautausmaan takaa aivan rannasta löytyy aika erikoinen nähtävyys, Steilneset.
Pohjois-Norjan noitavainot olivat Euroopan hirveimpiä 1600-luvulla. Noitina poltettujen miesten ja naisten teloituspaikalle on pystytetty vaikuttava muistomerkki, johon ehdottomasti kannattaa tutustua.
 |
| Steilneset |
Nimi Steilneset viittaa siihen, että noidaksi tuomittu nostettiin seipääseen nimeltään steile, jonka jälkeen hänet kaadettiin elävänä rovioon. Muistomerkki on hyvin poikkeuksellinen, yli sata metriä pitkä rakennus on läpikäveltävä. Sisäseinillä on taulut kaikista kuolemaantuomituista ja heidän tunnustamistaan tai syykseen luetuista rikoksista. Lähes kaikki tunnustukset saatiin tietenkin kiduttamalla. Puistattavaa.
Paikalla palaa myös ikuinen tuli uhrien muistolle. Kävellessäni muistomerkin sisällä, hämärässä hiljaisuudessa, kuulen rakennuksen narahtelevan, kuin valituksena. Niskavillat nousevat pystyyn ja ulkona vedän keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa, kuin se olisi viimeiseni. Vallaton mielikuvitukseni antaa kokemuksilleni usein erityisiä sävyjä, kuten tälläkin kertaa. Voisin vannoa, että piipahdin hetkeksi vuosisatoja menneeseen.
Palataan kuitenkin nykyhetkeen ja mielenkiintoiseen paikalliseen sääilmiöön. Palattuani muutamiksi tunneiksi venähtäneeltä tutkimusretkeltäni, vilkaisen ruuanlaiton parista ikkunasta ulos. Koko kylän on hetkessä peittänyt alleen sankka läpitunkematon sumu. Yllä ja alla olevien kuvien välillä on aika hiipinyt eteenpäin vain reilun tunnin verran. Aika raju muutos. Paikallisen matkamuistoputiikin myyjä kertoo minulle, että Vuoreija tunnetaan usvastaan. Kylä on usein sankan sumun peittämä, vaikka tunnelin toisella puolella paistaa aurinko siniseltä taivaalta. Ilmiö liittyy jotenkin lämpimien ilmavirtojen törmäämistä kylmiin. Merellä lienee myös näppinsä pelissä.
Pyykkiä on nyt pesty, syöty hyvin ja pääsemme huomenna jatkamaan seikkailuamme raikkaana ja levänneenä.
Hytinöitä viiden tähden hotellissa
Sopivan pitkä aamu ja jälleen kerran auto on uudelleenladattu ja ready to go. Palaamme takaisin samaa reittiä, mutta matkalla on yhä uutta nähtävää. Bussimme etuistuimilla maisemat avautuvat aivan eritavalla ja samalla saa omaa aikaa, sillä takaa ei kuulu kun vaimeaa mutinaa eteen. Asian edessä on huudettava.
Pysähdymme Norjan puolen reittimme aloituspisteeseen ja vierailemme jo kertaalleen ohiajamassamme saamelaismuseossa Varangenbothissa.
Museo on kiva, vaikka onkin m-u-s-e-o. Päänäyttelytilassa on esitelty saamelaisuuden aikakausia ja elintapoja aina esihistoriasta nykypäivään. Lisäksi erillisissä tiloissa on paikallista taidetta sekä perinnekäsitöitä. Ulkoalueella pääsisi maksusta heittämään suopunkia ja tutustumaan aitoon poroon ja sitä kautta poronhoitoon, mutta meille riittää "pelkkä" museo anteineen.
 |
| Museossa on myös puuha-alue lapsille..ja lapsenmielisille! |
Museon myymälä on aika mukava, itselle lähtee matkaan Varangerin lampaista saaduista villoista huovutetut lappilaistossukoristeet. Kassaneito melkein ylipuhuu minut ostamaan poron kuivatettua sydäntä, joka on kuulemma suuri kahviherkku täällä. En ole uskoa ja jätän tämän paikallisherkun hankkimatta. Myöhemmin vähän kaduttaa, olisi pitänyt heittäytyä!
Pohjoisimmat rannat kutsuvat meitä ja kurvaammekin seuraavaksi ylös ylös ylös. Näkymät muuttuvat aika radikaalisti. Vehreys ja aurinkoinen merellinen tunnelma vaihtuu utuiseen, jyrkkien ja repaleisten kallioiden vallitsemaan jopa aavistukseen kauhuleffamaiseen miljööseen.
 |
| Tiellä pohjoisimmasta pohjoisimpaan. |
Emme juurikaan valokuvaushetkiä lukuunottamatta pysähtele matkalla, mutta etukäteen vinkatut vohvelikahvit käymme nauttimassa Kongsfjordissa Landhandel-kauppakahvilassa.
Täällä pääsemme tutustumaan norjalaiseen herkkuerikoisuuteen, "ruskeaan juustoon", jota tarjotaan vohvelin päälle hillon kaveriksi. Menen ensin luulemaan maistiaista kinuskiksi värin johdattelemana, mutta pian huomaan mutustelevani juustoa. Nautin vohvelini vaihtoehdosta huolimatta rahka-hillotäytteellä, mutta tulipahan maistettua.
Kahvila itsessään on varsin persoonallinen. Yläkerta on oikea aarreaitta ja tavaranpaljous ei ahdista lainkaan. Palvelukieli on semisti vajavainen, alakerran kaupan myyjä juro, mutta palvelualtis vohvelitarjoilija tekee käynnistämme miellyttävän ja pysähtyisimme tässä toistekin (vohvelilla voi olla jonkinlainen..vaikutin).
Vielä tovin jatkettuamme tietä kallioiden lomassa meren tyrskytessä saavumme yösijoillemme, tänä iltana hyytävän jäämeren rannalle Berlevågiin.
 |
| Berlevåg ja nelisakaraisista tetrapodeista rakennettu aallonmurtaja. |
Berlevåg sääoloistaan huolimatta tekee minuun vaikutuksen. Ihana pieni eloisan oloinen kalastajakylä. Kiertelemme jo hiljalleen yöpuulle kääntyvässä illassa kylää ristiin rastiin. Nuoriso kiipeilee hautausmaan takana kohoavilla kallioilla ja kiikkuvat päiväkodin leikkipuistossa, katselemme satamassa kalastusaluksia ja väistelemme lokkeja, kurkimme kauppojen ikkunoista ja otamme hassuja kuvia. Hassuja siksi, että on järkyttävän KYLMÄ. Olemme kerrospukeutuneet huolella ja emme aio palella, sillä aiomme viettää yömme teltoissa..
 |
| Norjalaiset ovat hyvin isänmaallista väkeä, siitä kertoo mm. lippujen runsaus kaikkialla. |
Tuuli on huikean pureva kylässä, joten ajelemme tovin mutkittelevaa rantatietä takaisin paluusuuntaan löytääksemme mukavan suht suojaisan telttapaikan tulevaksi yöksi.
 |
| 5 tähden hotellimme puron vierellä merimaisemassa :) |
Vatsat pullollaan retkieväitä (emme syö varsinaisesti ulkona Norjan puolella lainkaan korkean hintatason vuoksi) ja teltat onnistuneesti paikoillaan, sukellamme makuupusseihimme ja käperrymme yöpuulle.
Jatkamme matkaa seuraavalla kerralla!
Matkareittimme oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:
1 päivä - n.660km, vuokrabussin noutoineen ja pysähdyksineen 13h
Kajaani - Taivalkoski - Posio - Suomutunturi
2 päivä - n.380km, kohteineen 9,5h
Kemijärvi - Sodankylä - Tankavaara - Inari
3 päivä - n.305km, kohteineen 10h
Utsjoki - Nuorgam - Vadsö - Vardö
4 päivä - n.280km, kohteineen 10h
Varangenboth - Tana - Kongsfjord - Berlevåg
5 päivä - n.455km, kohteineen 10h
Tana - Börselv - Skaidi
6 päivä - n.65km, kaupunkivisiitti 7h
Hammerfest
7 päivä - n.450km, kohteineen 9h
Alta - Rovijoki - Kilpisjärvi
8 päivä - n. 440km, kohteineen 8,5h
Muonio - Pello - Aavasaksa - Tornio
9 päivä - n.200km, kohteineen 7h
Kukkolankoski - Kemi - Oulu
10 päivä - n.410km, suorahko reitti kotiin 5,5h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti