Tallinnan kuvasatoa & hotellikokemus vanhastakaupungista

Tallinna on niiiiin nähty, eihän se mikään ulkomaanmatka edes ole, onko siellä mitään nähtävää?

Tallinna on kiva kohde pikavisiitille ja aivot voi jättää narikkaan Helsingin satamaan. Näin minäkin tein, sillä kamera jäi matkasta ja kaikki kuvat on räpsitty kännykällä - anteeksi! Päätöntä kuljeskelua, spontaania shoppailua ja kahviloiden metsästystä - sitä oli minun viikonloppuni ja eksyinpä kasinollekin elämäni ensimmäistä kertaa, siitä lisää myöhemmin.

Keskityin lähinnä räpsimään kuvia kohmeisilla käsilläni mielenkiintoisista kohteista ja kauniista rakennuksista - sillä niitähän vanhassakaupungissa riittää. Joka nurkan takaa esiin ponnahtaa jotain silmää miellyttävää. Majoituimme aivan paraatipaikoille rauhalliselle kadulle hotelliin, joka löytyi pikavalinnalla netistä. Aikaisemmin ei näin kaksijakoista kohdetta ole löytynytkään. Muutama kuva ja reportaasi perässä.

Three Crowns Residents. Aivan ihastuttava miljöö linnamaisine yksityiskohtineen hurmasi olemuksellaan meidät moneen kertaan, hotellin kuvat nettisivuilla tekevät myös hyvän vaikutuksen. Huone oli pikkuruinen, ikkunakin nauratti, mutta viihtyisä ja aivan tarpeeksi kahden yön levolle. Mutta..tässä kohtaa tulee se mutta. Vaikka hotellilla olisi potentiaalia ihan mihin vaan, en itse missään nimessä palaisi tänne takaisin. Tässä muutama kuva ja syyt sitten :)

A. "Tarjoamme vieraillemme henkilökohtaista ja ystävällistä palvelua, sekä kotoisaa viihtyvyyttä" -luvataan nettisivuilla. Öh..Hotellin henkilökunta oli jopa uskomattoman välinpitämätöntä, ei hymyä, ei huomiointia, ei hyviä huomenia, ei edes sitä katsekontaktia. Respan tyttö vähän väkinäisesti yritti hymyillä, kun itse koetin kaikkeni saada hänet reagoimaan positiivisesti asiaani. Lupaus kumottu!  
B. Äänieristys. Sitä EI ole. Yölliset hotelliin palaajat pitivät valveilla tehokkaasti useaan otteeseen ja naapureiden juttutuokiot avautuivat turhankin..no auki! Aamuisin toinen seinänaapurimme kuorsasi tasaisen tuhdisti, kenelle se sitten on sitä "kotoista viihtymistä" :D  
C. Kruunu tämän harmittavan varjopuolten sarjan päähän -> respasta meille tilattiin laiton taksi. Siis mitä h*******!!! Ilmeisesti tässä hotellissa muiden kokemuksista päätellen tapa on yleisempikin ilmiö. Tuplamaksu - ofcourse, vaihtorahat kuljettaja koetti ovelasti viedä omaan taskuunsa ja koko homma oli turvallisuudentunnetta ikävästi huojuttava kokemus. Oma sinisilmäisyys sai taas kolauksen, mikä voi olla toki myös positiivinen asia! Mutta hyi!

Vaikka Tallinna ei lämminhenkisyydellään ole itseään maailmankartalle ampunutkaan, koin lomapyrähdykseni kuitenkin hyväntuulisena. Kaupungissa on ihanasti panostettu yleisilmeeseen ja katseltavan kirjo tekee vaikutuksen. Niin perinteisen shoppailun, kun kaupunki-ilmeenkin osalta. Silmänruokaa matka-addiktille :)

Joulua vetonaulana vähän venytetty helmikuulle <3

Jostain syystä löydän itseni aina kuvailemassa näitä rosoisempia sivukujia!

Kulkiessani mietin, mitenhän näillä putiikeilla täällä pyyhkii. Sisällä kivijalkakaupoissa oli yllättävän nihkeästi asiakkaita. Ehkä tässä kohtaa iskeekin jo runsaudenpula ja sitä vaan ampaisee ihanalta ikkunalta toiselle ja kadun alkavat vilistä silmissä. Kävimme yhdessä varsin mukavan näköisessä matkamuistoputiikissa ja ymmärsin kyllä pian miksi tämäkin kaubandus vaikutti hylätyltä roinavarastolta. "Myyjätär" oli ehkäpä happamin tapaamani ihminen KOSKAAN! Minua nauratti jo siinä kassalla asioidessani ja pidättelin itseäni ihan todenteolla kadulle asti. En ota itseeni, koska olen lomalla, mutta alan päästä jyvälle tästä virolaisesta asiakaspalvelukulttuurista!

Ero vanhan kaupungin ja muun Tallinnan välillä on kuin ajassa matkaisi. Mikä on ihan hauska mauste oleskeluun. Piipahdan siis muurien ulkopuolellakin, mutta kuvauskäsi ei hakeudu taskuun puhelimelle juurikaan, koska kuvattavaa ei "nykyajassa" oikeastaan ole. Virukeskus kauppoineen on ainakin ennallaan, ostetaan tyyriitä rättejä, koska ollaanhan nyt Virossa. Kurkistelin kauppojen hintoja ja eivät yhtään häviä Suomelle. Kipin kapin takaisin vanhaankaupunkiin :)

Kun kaupungissa puhaltaa viima, tiedät sen puhkuneen.Tuo talvisen kaupunkilomalaisen viheliäinen toveri pääsi yllättämään vasta kotiinlähtöpäivänä, joka vieteltiinkin leppoisasti kahvilassa ja kaupoissa hytisevää vartta sulatellen. Tallinna näyttäytyy kauniina korkealta, mikäpä paikka ei, mutta näköalapaikalle vanhankaupungin ylle kannattaa ehdottomasti eksyä. Matkan varrelle osuu useita vanhan ajan kojuja, joissa kynsiään pureskelevat pakkaseen (vai turisteihin, ei kai..) lopenkyllästyneet tuntipalkkalaiset, joiden tuotteet jäävät tyystin tutustumatta. Eikö se aikakin viilettäisi nopeammin, jos lämpimikseen ihan JUTTELISI ohikulkijoille?

Voisinkohan uskoa itsekään, mutta löysinpä itseni kasinolta aikaa viettämästä ja ihan pelaamastakin. Lähdin varakkaampana, kun sisälle astuessani olin. Kiertelin niinkutsuttuja hedelmäpelejä, kunnes asetuin välkkyvän värihirviön eteen rahanarvoisen tervetuliaislipukkeeni kanssa. Siinä vietinkin sitten seuraavan tunnin hinaten voittopottiani tasaisesti ylös ja alas. Touhu oli itseasiassa oikein mukavaa; viinilasi vieressä pöydällä, jännitys kohtalosta ja lämmin tervetullut ilmapiiri (mukavaa vaihtelua). No..voitolle jäin, kuten jo kerroinkin ja vaikka uhkapelit eivät ottaneetkaan minusta kummoista otetta, tykkäsin! Yksi ruksi lisää listalleni "kokeile joskus". Tuuriini tyytyväisenä ajelin taksilla takaisin kotinurkille ikkunaostoksille ja tietenkin syömään! Ruokajutut jäi kokonaan huomiotta tällä kertaa, mutta vakuutan, että syöty on :D

Uhkapelejä Hiltonissa!

Terve...menoa? omaisuus :)

Hotellin varjopuolista ja asiakaspalvelun alhaisesta tasosta huolimatta viikonloppu oli varsin miellyttävä tauko arkeen ja on taas mukava palata töihin virkistyneenä ja .. no VÄHÄN levänneenä :D Pian saa talvi jo taittua ja katseet kääntyvät lämpimään ;)